vain mielikuvitus asettaa rajoja - mutta kuvitellut rajat voi aina ylittää. Only imagine makes limits - but when you just imagine limit...you are allowed to go over it.
Pohjasta kaikki oikeastaan alkoi - oli sopivan kokoista huopapalaa jäljellä, aitoa pässinpökkimää.
Hellehattu, sille ei taida isommin olla käyttöä enää tänä kesänä, harmi kun ei ollutkaan tälle sitä saajaa jolle alunperin tein hatun ja tossut.
Ei kelvannut tekeleeni - niinkin voi käydä vaikka kuinka kauniisti ja rakkaudella aluksi ajattelee.
Tosiaan, koirankarvaa oli sen verran säilössä ja karstattuna niin päätin alkaa tuumasta toimeen.Minulle
aina sanotaan "Hui kauheaa miten sun jalat on niin kylmät!" niin jospa
sille asialle vaikka yrittäisi jotain tehdä, ettei aivan jääklimpiksi
muuttuisi kesähelteillä..
Tossukat! Ne on tehtävä ja aina on kiinnostanut miten oikeasti tossuiksi karvat vääntyvät ja onko se vaikeaa vai ei.
Hetken
mietin minkä ottaisin apuvälineeksi ja äkkäsin terassin lattialla
crocsit - muoviseosta johon ei villat tartu kiinni, eli kerroksia
haituvia päälle ja saippuavettä perästä - hierontaa ja saippuaa, karvaa
ja saippuaa, hierontaa ja pyörittelyä...
Joka puolelle kenkää
paitsi siihen kohtaan mistä koipi tossun sisään laitetaan tietysti ja
ympäriinsä hierontaa ja saippuaa ja ja ja jne...
Saippuaa ja karvaa...
Kun kaikki karva oli huopunut crocsin ympärille suht tiiviisti,
huuhtelin teosta varovasti ja pusertelin ylimääräistä vettä pois, on
varmasti joku "ihan oikeakin" resepti tälle toiminnalle kaikkineen, tämä
on vaan silkka kuvaus omasta kokeilustani ja miten kaikki onnistuikaan
-selostus..Kun kenkä oli kengän ympärillä, otin sen irti ja
laitoin omaan jalkaani, ja jatkoin saippuoimista - saippuassa hieraisin
käteni ja sitten aloin muotoilemaan tossukkaa vielä tiiviimpään kuosiin
eli jalkani kokoiseksi, alkuperäisen muotin ympärille ei siis ihan
lopullista tossua saanut tehtyä, sabluunakenkä kun oli itselleni vähän
liian suuri ja kantapään kohdalle huomasin että oli tullut rapiat viisi
senttiä ylimääräistä eikä valmis tossukka pysyisi jalassa mitenkään, eli
toista tossukkaa tehdessäni jätin kantapääkohdan kevyemmälle
hieronnalle, oli se sitten hieman helpompi saada kantapään oikean
kokoiseksi muodostumaan.
Tämä vaihe oli kaikkein eniten aikaa vievä ja kevyttä hahtuvaa laitoin
sinne ja tänne vähän lisää ja kyllä se vielä kiinni otti vaikka
ajattelin ettei toivoakaan enää...
Ta-daa!
Lopuksi huuhtelua ja pientä hienosäätöä saippuakätösin vielä ja sitten - toisen poposen vuoro..
Tässä
ne nyt ovat kuivumaan menossa ja kuivuttuaan leikkaan reunat ja
somistan vielä vähän, mutta tätä kirjoittaessani tossukat yhä kuivuvat
keittiön kattokruunussa kynttilöiden takana...se oli sellainen ilmava ja
näppärä paikka ne laittaa..
Kuivumista odotellessa näprään jotain muuta....
Ja
koska saippuavesi, tuuli ja aika joka meni huovuttamiseen, teki
tehtävänsä ja jalat muuttuivat enemmän sinisiksi kuin ihonväriä
muistuttavaksi - sain lämpimät villasukat jalkaani, pitkävartiset ja
"pässinpökkimät" vanhat sukka-ystävät.
