terveydenhuolto - vanhempi lehtikirjoitukseni

Tämän kirjoituksen lähetin Satakunnan kansa- ja Merikarvialehteen, saa nähdä julkaisevatko taikka millaisena versioa julkaisevat..

(julkaistiiin kokonaisuudessaan, vain otsikkoa muokattiin toimituksessa)

-------------------------


Jos ihmiseltä menisi jalka poikki, sitä hoidettaisiin ja kuntoutettaisiin hyvin julkisen terveydenhuollon puolella muutama vuosi, ihminen pääsisi takaisin töihin ja kaikki olisi hyvin. Sitten eräänä päivänä tuolta samaiselta ihmiseltä menisi käsi poikki ja hän menisi terveydenhuollon huomaan luottavaisena että nytkin käy varmasti hyvin, mutta lääkärille mennessään lääkäri selaisi papereita koneeltaan ja ihan pokkana sanoisi: "kyllä täällä on teistä dokumenttia jo aika lailla - ja kyllähän teidän jalkaanne on täällä hoidettu ja tutkittu eikös vain?" Ihminen joutuisi lähtemään kotiin katkenneen käden kanssa sillä jalkaa oli jo hoidettu..
Tämä esimerkki tuntuu aika uskomattomalta mutta näin käytännössä ehkä voisi käydä - pitkäaikaissairaalle ei ainakaan saa koskaan tapahtua mitään akuuttia muutosta tai uutta vaivaa ainakaan tulla sillä vastaukset kuuluvat: "Teillähän on lääkkeet jo kotona, ottakaa niitä" tai "miksi ihmeessä Te tänne lääkäriin tulette! Täällä on jo niin paljon dokumenttia teistä ettei teitä voi hoitaa täällä"
Tai sitten annetaan täyteen kohtaukseen tarkkailussa lääke jonka jo aivan varmasti tiedetään ettei voi mitenkään vaikuttaa ja kaiken päälle haluttaisiin jättää seurantaan terveyskeskuksen sairaalaan jossa ei ole edes lääkäriä.
Näin on käynyt mutta onneksi pääsin tuollaisen tapauksen aikaan keskussairaalaan Poriin Noormarkusta kun selitin lääkärille etten "kuolemanhuoneisiin" voisi jäädä Noormarkkuun, sillä edellisellä kerralla kun jäin, näin sellaista saattohoitoa jollaista en olisi osannut edes kuvitella olevan olemassakaan neljän hengen huoneessa jossa viisi sairasta ihmistä ja kun elämä huonetoverista pakeni, hoitajien käytäntöä joka ei vainajaa ainakaan kunnioittanut lainkaan.
Tuttavani luulivat aprillipilaksi kun laitoin aamulla viestiä: "olipa yö, kauheat kivut, ei lääkäriä vieläkään, yksi valitti koko yön, kaksi nukkui ja yksi kuoli".
Tuosta tapauksesta olen tehnyt valituksen jo ja laitoin ministeriöön Risikollekin samat tekstit menemään jotta saa lukea miten asiat täällä maaseudulla oikein hoidetaan.
Mutta palataan tarinaan, kun ambulanssikyyti kohti keskussairaalaa tuli kolmen tunnin yksinäni ensiapuhuoneessa kohtauksessa odottelun jälkeen, minut otettiin vihdoin huomioon.
Ensimmäinen ihminen joka oli huomaavainen ja otti kohtaukseni tosissaan oli ambulanssin henkilökuntaa ja ainut joka jäi Noormarkusta positiivisesti mieleen oli taksikuski joka minut toi ensiapuun (hälytyskeskuksesta pyydettiin taksi soittamaan jos sillä pääsisi nopeammin sillä ambulanssit olivat juuri sillä hetkellä liian kaukana ja Merikarvialle pyydettiin menemään, tosin Merikarvialla oli laboratorionhoitaja vain vastassa joka ihmetteli miksei Noormakkuun menty kun lääkäriäkään ei enää Merikarvialla..).
Keskussairaalassa oli nopeaa toimintaa, olin heti tiputuksessa ja suonensisäiset lääkkeet pelissä mukana - ja kohtaus alkoi helpottamaan niin paljon että kotiuduin samana yönä.
Noormarkkuun olisi alunperin pitänyt tosiaan jäädä tarkkailuun - en olisi varmaan aamua nähnytkään enää.
Mistä tällainen välinpitämättömyys ja piittaamattomuus ihmisiin on oikein tullut? Ei oteta sairasta elävää ihmistä tosissaan ja kuolluttakin siivoillaan pois kuin roskia lattialta.
Jos olisi käynyt vain kerran kohdalleni negatiivisia tuulahduksia, en isommin olisi välittänyt mutta kun niitä aivan myrskyn tai kahdenkin verran yhden ihmisen kohdalle osuu niin herää kysymys että onko tämä kaikki ihan oikeasti seutukunnan tapa hoitaa asioita?
Matkan varrella on toki positiivisiakin asioita eteen tullut, mm. potilasasiamiehen kanssa on ollut erittäin rakentavaa ja miellyttävää asioida.


 ----------------------------------------------








 lähetin  tämän tekstin Satakunnan Kansa -lehteen, otsikko oli erilainen ku lehdessä muuttivat terveyden "huoltoa"? -otskikon paremmaksi.




...sitten tuli vastauskommenttia seuraavaan lehteen  osastonhoitajalta ja siihen vielä vastasin:



----------------------


jatkoa yhden sortin terveydenhuoltoon /SK22.5.2010

Toivoin että kaikki olisi ollut satua mitä edelliseen kirjoitukseeni kirjoitin mutta kyllä kaikki on ihan totta enkä muutoin olisi asioista edes kirjoittanut. Osastonhoitaja Hanna Ranta-Viitanen tosin väitti tekstiäni asiattomaksi (SK 23.5.)mutta sanon että asia tekstin aiheena on asiattomasta kohtelusta alkunsa saanut. Teksti sinällään ei liene ollut asiaton vaan tosiasiaa ja niin kauniisti sanottua kuin vain kokemistani asioista voi kertoa, voin toki alkaa kirjoittamaan vieläkin terävämmällä kynällä - tai sanoisinko paremmalla näppäimistöllä, mutta en aio polttaa itseäni loppuun tämän asian kanssa kuitenkaan vaikka olisihan se kätevää - silloin ei tarvitsisi terveydenhuollon puolella enää edes miettiä mikähän silläkin rouvalla oikeasti on vaivana.. .


Kirjoitus SK 22.5.2010 ei siis ollut pelkkä mielipide, se oli oikeassa elämässä tapahtuneiden tosiasioiden muistiin kirjoittamista - tosin muistiinpanovälineen eli julkisen median valitsin piironginlaatikon sijasta siksi koska uskon ja tiedän etten ole yksinäni samankaltaisten kokemusten kanssa. Toivon totisesti että kokemukseni Noormarkussa oli ainutkertainen, yksittäinen, vaikka kohdalleni huonoja kokemuksa sattuikin kahdesti kuukauden sisällä, ja koko kuukausi oli yhtä painajaista joka jatkuu kipujen takia vieläkin.
Kokemaani en missään nimessä haluaisi kenenkään muun joutuvan koskaan kokemaan.
En halua tuottaa työntekijöille mielipahaa mutta he jotka itsensä tunnistavat, ovatpa sitten johtavammassa asemassa kuin toiset tai eivät..voivat vapaasti mennä hieman itseensä ja miettiä miten asiakaspalvelun lisäksi ihmisen huomioon ottaminen ihmisenä onnistuisi - myös työtoverit luokittelen ihmisiksi jotka tarvitsevat kunnioitusta jaksaakseen työssään, ei siihen stakesin taulukot pelkästään vaikuta vaikka oivallisia mittareita nekin oikein käytettynä ovat..
Hoitajia ja lääkäreitä on totisesti joukossa mukavia, hyviä, asiallisia, työnsä empatialla ja taidolla hoitavia mutta on sääli heitä kohtaan että osa porukasta saa aikaan minun ja monen muun kokemia asiattomia tapahtumia ja kokonaisen hoitopaikan maine kääntyy hiljalleen itseään vastaan, surullista jos johtavassa asemassa olevien korviin ei aiemmin ole kuulunut epäkohtia koska niitä on kuulemieni tarinoiden perusteella ollut jo kauan, toisaalta sairas rai tervekin ihminen helposti jättää huonon kohtelun esiin tuomisen tekemättä ajatellen "tämä taisi olla vain osaston huono päivä" ja näin epäkohtia ei osata korjatakaan, toisaalta, ei monikaan välitä kirjoittaa huonoista kokemuksistaan risuja ja ruusuja -laatikoihin tai asiakastyytyväisyystutkimuksiin silmätikuksi joutumisen pelosta, kiitoksista harvemmin kiukutellaan mutta epäkohdasta puhuessa joutuukin itse hyökkäyksen kohteeksi, lopulta saa jo ymmärtää että vika olikin potilaassa itsessään sillä potilaathan ovat aina hankalia jos ovat sairaita joidenkin mielestä?..

--------------------------------------------------

vuosi vaihtuu entäs sitten... year changed but what about that?

Vuosi vaihtui - entäs sitten? year end - and then what?

tekijä: Maarit Österman Os Nenonen päivä: 1. tammikuuta 2011 kello 20:13 ·

vuosi vaihtui ja mitäs sitten - kaikkea hyvää ja kaunista on toivoteltu ja toivotuksia saatu vaan eipä tuo vuoden vaihtuminen paljoa uutta mukanaan tuo - sama elämä tässä jatkuu päivästä toiseen siltikin.
Uudenvuoden lupauksia on toiset tehneet - ikäänkuin ne nyt juuri tästä pvästä alkaen tulisivat onnistumaan jonkin ihmeen syyn takia paremmin kuin muina vuoden päivinä tehdyt lupaukset.
eikö kaikkina muinakin päivinä tehdyt lupaukset pidä onnistua ja lupauksistaan huolta pitää - ei tuo vuoden ensimmäinen taikka viimeinen päivä mitään erityistä onnea siihen tarkoitukseen tuo.
Uuden vuoden toivotukset ovat kauniita, toinen toistaan kekseliäämpiä. Niitä lähetellään ja jaetaan kaikille - tottakai, eihän kenenkään soisi jäävän paitsi hyvää uutta vuotta.
ja miksihän ihmeessä! Eikö voisi lähettää vaikka helmikuun puolenvälin toivotuksia? "Mukavaa pakkaspäivää helmikuun viidennentoista johdosta!" taikka "lokakuista loska-ja kurakeliä parhaimmillaan" -toivotuksia? Mikä tekee vuoden vaihtumisesta niin erityistä, kyllä toiset ihmiset pitää ottaa muinakin vuoden päivinä huomioon, muistaa ja toivotella - eikö?
Itse pidän korttien lähettämisestä - vuoden toisina päivinä.
Vuoden pahin kortti taitaa olla kuitenkin Joulukortti - pakkokortti. Käydään läpi osoitevihkoa ja häärätään korttien ja merkkien kimpussa, askarrellaan yksin ja yhdessä, liimaillaan ja kimalteita ripotellaan.
Joulukortin voima on kadonnut, minun mielestäni. Siitä on tullut pakkokortti - jos laitan tuolle naapurille kortin niin sitten se toinen ihmettelee eikö häntä enää muistetakaan? ja niin on pakko laittaa kortti koko kulmakunnalle.
Sukulaisten kortit ovat taas ihan samaa sarjaa jopa pahemmalla kateuden ja vertailun kohteena. "Nyt se laittoi kyllä sillekin serkulle kortin mutta miksei nyt tänä vuonna sitten minulle? No en sitten kyllä ensi vuonna sitten laita korttia hänellekään ..."
Oikeaa korttisotaa!
Tänä vuonna lähetin tasan kaksi joulukorttia ja ne menivät ystäville Hollantiin. Että miksenkö samalla vaivalla olisi voinut lähettää korttia myös kotimaisille ystävilleni? No en vaan voinut enkä sure lainkaan, tapanani on viestitellä ja lähimmille soittaa taikka koittaa saada jotenkin muuten yhteys juhlapyhien aikoihin ja kertoa ihan itse että "heippa, mitä kuuluu? Hyvää Joulua teillekin!" jne jne
Kaikille en toki  soittanutkaan, mutta laitoin viestin ainakin facebookin seinälleni ja kertaheitolla meni toivotukset perille toivon mukaan - tämä facebookhan on kuitenkin yksi uusi keino laittaa viestejä eteenpäin ja kerralla koko todellisten taikka pelikaveriden ystäväpiirille.
En kirjoita tätä siksi etteikö ystäviä, tuttavia ja sukulaisia saisi muistaa tervehdyksillä ja toivotuksilla, uusilla ja vanhoilla menetelmillä vaan siksi että:
"ottakaa toisenne huomioon kaikkina muinakin vuoden aikana kokeminanne päivinä, ystävyys on huolehtimisen arvoinen asia ihan joka päivä ja sitä sopii toivotella ja muistaa koska tahansa, se ei vaadi erityistä päivämäärää."
Kyllä tästäkin kirjoituksesta moni on eri mieltä mutta olkoon, jokaisella on onneksi ihan ikioma mieli ja ajatukset...
En jaksa kääntää tätä Englanniksi ja haluan kuitenkin että ystäväni myös saavat lukea tämän jos haluavat joten laiskana käytän hyväkseni googlen kääntäjää - vaikka tulisi millainen käännös tahansa...joten:


year end and then what - every good and the beautiful  wishes is sent But no change will bring much new year brings with it - here is the same life day after day, they would still continue.
New Year's promises have been others - as if they are now just day since this would be a success, by some miracle reason better than during the other days of the promises made.
Does not every other day keep the promises made to succeed and care to keep their promises - does not bring in the first or the last day of any particular purpose, it brings good luck.
New Year's wishes are beautiful, the other imaginative. They are sent by and distributed to all - of course, surely nobody would grant to remain not only a happy new year.
and I wonder why on earth! Could not even send a mid-February wishes? "Have a nice winter day in February due to the fifteenth!" or "slush October and much mud best 'wishes? What makes the change of the year so special, yes, some people have to take into account outside class day of the year, remember, and you think - is not it?
Personally I like sending cards - the other days.
In the worst card I guess is Christmas card, however - a compulsory card. Going through memo´s and doing cards and signs bouquet, crafts, individually and collectively, glue and sprinkled with sparkles.
Christmas card power is lost, in my opinion. It has become a compulsory card - if I put this neighboring card then the other one wonders whether he be remembered at all?and so is forced to put the card in the whole angle of the municipality.
Relatives, the cards are again quite the same series even worst envy and comparison. "Now, yes, she put the card as bad cousin but why now this year, then to me? Well, yes I do, then next year, then put the card to him either ..."
Valid card war!
This year, I sent exactly two Christmas cards to friends and they went to Netherlands. So why am I in the same effort would have been able to send cards to friends for domestic?Well I could but I do not grieve at all, I tend to communicate and the closest call, or try something else to get your holiday time, and just tell yourself that "Hello, how are you? Merry Christmas to you too!" etc etc
All I'm certainly not rung, but I put a message at least facebook wall and overnight delivery went to the wishes of hope that - this facebook However, there is a new way to put the message forward, and once for the whole of actual or just gaming friend circle.
I do not write this because preclude friends, acquaintances and relatives should remember the greetings and good wishes, new and old methods, but because:
"Take into account each other every other year living days, friendship is a wonderful thing worth caring every day and it is you think and remember at any time, it does not require a specific date."
Yes, this too is the writing a different view but so be it, everyone has, fortunately, just your very own mind and thoughts ...
I'm too lazy to translate this in English and I would, however, that my friends also get to read this if I want to use the advantage of a lazy google translator - although should any kind of translation ... so: