Ikea - reittisuunnitelmia...

 Ystävän kanssa Ikeaan,
tuossa viereisen kuvan keltaisessa osassa on sisäänkäynti jossa on suuri pyöröovi.
Siinä kylttiä että pyörätuolilla liikkuvat sekä keppivanhukset joutuvat kuitenkin käyttämään uloskäyntiä sisäänkäyntinä.
Invapaikat kätevästi sisäänkäynnin edessä kuitenkin.

 Me kuitenkin katsoimme vilkuilevia ihmisiä suoraan silmiin ja hymyilimme mennessämme pyöröovista - sen jälkeen kun sen pikkuisen kynnyksen yli ystäväni/avustajani sai pyörätuolin hilattua. Olin liikkeellä manuaalituolilla siis, en sähköisellä kultatuolillani sillä se ei olisi mahtunut ystäväni autoon.

Uloskäynti ja sisäänkäynti näyttävät olevan aika lähekkäin kuten tuossa kuvassa näkyy mutta...
...vasta kun olimme kierrelleet ainakin suurimman osan valtavasta myymälästä ja ihastelleet kaikenlaisia myytäviä juttuja, aloimme tehdä lähtöä pihalle, autolle ja jatkamaan matkaamme toisaalle.

Kassalla oli itselleni uusi tuttavuus eli se automaattikassa jonka käyttöä ainakin edellämme olevaa henkilöä avusti kohtalaisen äkeän oloinen naisihminen, henkilökuntaa ei tehnyt mieli alkaa paikalle kutsumaan, mutta onneksi ystäväni olikin jo vanha tekijä ja auttoi minunkin ostokseni kassatoimintojen ohi ja maksettuani lähdimme ulos.

Ulos ovista pääsi kyllä hienosti mutta vaikka ne invapaikat parkkiksella olivat kauniisti rivissä heti sisäänkäynnin lähellä - jota siis emme olisi saaneet käyttää, itse parkkipaikalle tuolta suurmyymälästä ei sitten ihan helpolla päässytkään.

Jalkakäytävää ympäröi vankka aita, tuollaisesta putkesta tehty ja jonka välit olivat sen verran souat ettei niistä päässyt kuin kävelevää väestöä olevat ihmiset läpi ostoskasseineen, meidän piti etsiä jokin portti aidasta että pääsisimme autolle.   Portti löytyikin, aikamoisen matkan päästä siitä ulko-ovesta, loppujen lopuksihan se oli aivan toisessa päässä kko rakennusta ja vielä katoksella jatkettuna rakennuksen ohikin - ja Ikea on aika suuri rakennus....se siäänkäynti on siis aivan toisessa päässä rakennusta tästä kuvasta katsottuna..ja ne invapaikat myös...

Pääsimme sentään siltä uloskäyntioven jälkeiseltä käytävältä pois, samalla pois katoksestakin mutta onneksi ei sentään sadellut. Ei kyllä olisi onnistunut siitä aidan portin jälkeen mennä toisella puolella pihaa olevalle parkkipaikalle ollenkaan, sillä kadun reunat olivat korkeat aivan joka suuntaan katsottuna, yhtäkään kohtaa ei ollut luiskattu jotta siitä olisi päässyt menemään!!

Tämä kuva on otettu siitä portin vierestä josta pääsi pois aitojen sisältä, ja äkkiseltään ei näy vaihtoehtoa sille, mistä kautta pääsisi pois jalkakäytävältä parkkipaikan tasolle...mutta sellainenkin löytyi. Tarkkasilmäinen ystäväni huomasi sen - kuvassa vasemmallahan on sitä aitahirvitystä ja se pitää kiertää jotta pääsee sille yhdelle ja ainoalle loivennetulle kadunreunalle...tosiaan, onneksi ei satanut!

Parkkialue jolle ei siis ole minkäänlaista pääsyä on kyllä aika suuri alue sekin..

 ja tässä on sitten se loivennettu kadunreunakivetyksen kuvatus.
On sen verran jyrkkä systeemi että manuaalituolilla peruuttamalla ja kallistelemalla pääsi alas parkkipaikalle, sähköpyörätuolillahan ei olisi ollut asiaa kokeillakaan, oikeastikin on sen verran jyrkkä systeemi ja korkea.

No sittenpä ei muuta kuin sinne autolle....tämän kuvan hoksasin ottaa vasta kun olimme jo kulkeneet jonkin matkaa mutta kyllä tulee keppivanhuksien ja pyörätuolilla kulkevienkin matka pitkäksi...sillä tämä reitti nähdäksemme olisi myös käänteisessä järjestyksessä ollut se sisäänkäynti...

Onneksi sentään taivaan maisemat olivat kauniit ja tosiaan - ei satanut...
 

Vaan Ikeassa kun oli kotinäyttelyitä niin satuinpa löytämään kohtalaisen kivan keittiön, tasoja pitäisi olla eri korkeuksilla ja muutoinkin itsellänii ei toimisi ihan tuollaisena, mutta silmille oli ihan nätti.

...ja ne jotka tietävätkin jo matkasta ovelta autolle niin voivat varmaan levähtää jossain näistä makuuhuone esittelyistä, tässäkin kaunista kokonaisuutta, valkoiset pinnat vaihtaisin kyllä lempeämpään vaaleaan puun väriin...mutta kaunis on tämäkin. Kaiken kaikkiaan esittelyt oli hoidettu kauniisti ja myyviksi, somistajille 10+ tai kuka ne nyt onkaan rakentanut. Ainut miinus oli noissa näyttelyissä se, että käytävältä kun poikkesi sinne huoneisiin kurkistelemaan niin joutui ylittämään kynnyksen joka ei ollut kovin suuri, mutta tarpeeksi suuri ettei pyörätuolia heikompivoimainen välttämättä saisi kelattua niiden yli. Itse en ainakaan, mutta minullahan oli apua mukanani jo muutoinkin =)

Tietovuotomahdollisuuksia terveydenhuollon tietokoneilta?

Aivan uskomaton päivä, olin terveyskeskuksessa lääkärillä ja kaikki alkoi pistä silmään jo matkalla paikan päälle.
Kuskina oli ystävättäreni ja hän jo alkoi ihmettelemään että minne oikein ollaan ajamassa - syynä se, että viitoitusta paikalliselle, taikka oikeastaan paikallisesta seuraavalle terveysasemalle joka oli avoinna sillä aikaa syrjäkyläläisille ja muille Merikarvialaisille kokoaikaisesti kun paikallinen terveydenhuollon keidas oli suljettuna kesäloman ajan - ei juuri ollut.

Terveyskeskuskyltti on musta pieni ja puskien joukosta yllättäin esiin tulevana sellainen ettei sitä kyllä ehdi huomaamaan ennenkuin on ohi ajellut jollei tiedä minne on menossa ja reittiä perille jo ennestään.

No viimeisessä kääntymisessä oli jo postimerkin kokoinen punainen risti - ei varmaan ollut saatavilla pienempää vaihtoehtoa...vai onko siellä mietitty että 
"minimalistinen on nerokkaan oloista ja pieni kaunista."

"Koolla siis olisi väliä kuitenkin..." =)

Parkkipaikkaa alettiin tähyillä ja ystävättäreni sanoi että on kätevää kun on invakortti niin mennää tuonne invapaikalle kun ne on aina isompia kuin normaalit paikat....siis näin ehkä muualla muttei tuolla, paikka oli saman kokoinen kuin muutkin alueen parkkiruudut ja oven avaaminen sellaiselle henkilölle joka vielä itse ajelee autolla mutta käyttää rollaattoria tai pyörätuolia niin ei kyllä parkkeeraa moiselle paikalle. 

Tai voi tietysti parkkeerata muttei pääse autostaan ulos...

Jäin pahoille tavoilleni savuttelemaan kun aikaakin oli jonkin verran ennen lääkärille varattua treffiaikaani ja huomio kiinnittyi auton edessä olevaan rakennukseen. "Katsohan kun täällä tehdään oikein remonttia!" 
Ja remontille aihetta näytti olevankin, saattaisi olla kyllä ihan vaan puskutraktorillekin tarvetta jos oikein kunnassa säästetään, vanhan peruskorjaaminenhan on aika tyyristä puuhaa ja tuskinpa kukaan Alvar Aalto ainakaan kyseistä homepesää oli suunnittelemassa eikä vaalealla tiilirakennuksella ainakaan luulisi olevan sen koommin historiallista saati kulttuuriperinnöllistä säilytysarvoa.

Nappasin  kuvan ulkoseinän kulmasta joka oli purettu auki pieneltä alueelta ja en ihmettele vaikka joku olisi heittänyt hanskat tiskiin taikka viereisen rakennuksen puolelta hakenut kesäsairaslomaa samalla kun matkasi kohti tiskiä jolle hanskat voisi kätevästi heittää ja jättää.

Kuvassa näkyy aika selvästi miksi remontti lienee aiheellinen ja mitä ilmeisemmin - jo hieman myöhässä...
Mustaa hometta! Eikös se juuri sitä kaikkein myrkyllisintä sorttia juuri ole. Kosteusvaurio siis.








Sisälle mentyämme ensimmäiseksi kuulimme kuinka vastaanottovirkailija puhui puhelimeen "...kyllä nyt täytyy odottaa ainakin viikko vielä niitä röntgenkuvien vastauksia, ne tulevat aina omalla ajallaan..." ja päälle vielä muuta selvitystä. 

Edellä oleva asiakas kuuli kyllä myös puhelimeen puhutut asiat, olivat sitten henkilökohtaisia taikka eivät - julkisia ainakin virkailijan toimesta.
Tällaista siis henkilön tietosuojan toteutuminen täällä "maalla" ??
 
Ilmoittautumisen jälkeen odottelemaan, 
ystävättäreni auttoi minut lääkärin huoneeseen 
ja jäi 
odottelemaan 
ja 
kuuli
aikaa viettäessään vauvan sydänääniä hoitohuoneesta.

 Ei kyllä siitä huoneesta jonne minä rullasin vaan aivan muualta, keskustelua sydänäänien lomasta ei ehtinyt kuulemaan kun huomio kiinnittyi jo seuraavaan tapahtumaan.

Toimenpidehuoneeseen koputti hoitaja ja pyysi siellä työskentelevää henkilöä "tule potilaiden välissä käymään tuolla toisessa huoneessa"

...kauheaa...mikähän hätä siellä oikein on kun kiireelliseltäkin vaikutti ja ilmeisen tärkeältä kun asiakkaiden välissä pyydettiin poikkeamaan ja auttamaan, noh, onneksi asiakkaat kyllä ymmärtävät hätätilanteiden vievän aikaa ja oman aikansa myöhässä olemisen takuulla ymmärtänevät...

Ovi tuohon toiseen huoneeseen oli auki ja sinne meni hoitajan lisäksi toinenkin henkilökunnan edustaja ja 
syy kiireeseen ja hätään selvisi: 

"Mikä ihme tässä on nyt vikana kun 
                                   EN SAA 
                                              FACEBOOKIA AVATTUA!!!" 

Siis aivan uskomatonta!!

Ystävättäreni sanoi jo että jos heidän työpaikallaan menisi joku idiootti facebookiin niin saisi aika nopeasti verokortin käteensä ja työt loppuisi siihen - toisaalta eihän facebookissa varmanakaan tehdä terveydenhuollollisia töitä muutenkaan... 

Loppujen lopuksi siis tämä ensin paikalle hälytetty henkilökin saapui ihmettelemään tietokonetta jolla ei nyt sillä kertaa päässytkään facebookiin, yhteensä kolme työntekijää terveyskeskuksessa pähkäili tuota visaista ongelmaa ja asiakkaat odottelivat vuoroaan...

Toivottavasti siellä jonkinmoinen johtohenkilö tai ainakin joku joka hallitsi internetin salaisen maailman sekä tietokoneiden taikamaailman tuli tilanteen korjaamaan ja auttoi henkilökuntaa pääsemään facebookiin jotta myös asiakkaat saivat saman päivän aikana asiansa hoidatettua.

uskomatonta siksi kun internetin vaaroista ja tietovuodoista yms asioista puhutaan mediassa ja varmasti myös kyseisen henkilökunnan koulutuksessakin on asiasta mainittu ja silti avoimin ovin huudellaan ja ihmetellään kun ei pääse kirjautumaan facebookiin.

Samaisessa paikassa oli toki viihdyttävämpääkin katseltavaa ja seurattavaa ja henkilökunnan reipas edustaja taas vauhdissa..

...nuori naisihminen ja oikein asiaankuuluvat hanskat kädessään, siivosi ja väänsi rättiä pesusangossaan ja...ja....   ja...
.... ....
.... ... ...ja yhtenään pyyhki hanskoilla kasvojaan, otsaansa ja järjesteli hiuksiaan kuin päälaen hurmauskiehkuraansa asetteleva James Dean.

Huh, siivouspäivän jälkeen olisi mielenkiintoista ottattaa sivelynäyte naisimmeisen otsasta ja näyte hiuskiehkurasta ja tutkailla tieteellisestikin jo että minkähänlaisia pöpöjä oikein terveyskeskuksen asiakkailla ja henkilökunnalla on mukanaan päivän mittaan ollut, jos vaikka itse henkilökunnalta olisi päässyt varsinaisen työajan eli facebookkeilun tuoksinassa huomaamatta joku virus taikka influenssa...taikka ihan vaan tavallista paskaa olisi mennyt sivu suun - tarkoitan tietenkin ihan kuvaannollisesti enkä suun kautta otetuksi/huomatuksi...


Hanskat kyllä suojaavat käsiä mutta 
ei kai kasvojaan tarvitse omilta käsiltään suojata - pikemminkin likaisilta hanskoilta...jotain on jäänyt kuulematta hygienian tunnilla opiskeluaikana jo - oli varmaan facebookissa...

Mutta me suunnistimme kohti seuraavaa seikkailua joka olikin jo niin lähellä tulossa kohti ettei itse vielä osattu edes ajatella sellaisen tapahtuvan meidän kohdallemme - otin kyllä kuvia siitäkin ja saatte lukea tapahtumista kunhan saan kirjoitettua...