Ikea - reittisuunnitelmia...

 Ystävän kanssa Ikeaan,
tuossa viereisen kuvan keltaisessa osassa on sisäänkäynti jossa on suuri pyöröovi.
Siinä kylttiä että pyörätuolilla liikkuvat sekä keppivanhukset joutuvat kuitenkin käyttämään uloskäyntiä sisäänkäyntinä.
Invapaikat kätevästi sisäänkäynnin edessä kuitenkin.

 Me kuitenkin katsoimme vilkuilevia ihmisiä suoraan silmiin ja hymyilimme mennessämme pyöröovista - sen jälkeen kun sen pikkuisen kynnyksen yli ystäväni/avustajani sai pyörätuolin hilattua. Olin liikkeellä manuaalituolilla siis, en sähköisellä kultatuolillani sillä se ei olisi mahtunut ystäväni autoon.

Uloskäynti ja sisäänkäynti näyttävät olevan aika lähekkäin kuten tuossa kuvassa näkyy mutta...
...vasta kun olimme kierrelleet ainakin suurimman osan valtavasta myymälästä ja ihastelleet kaikenlaisia myytäviä juttuja, aloimme tehdä lähtöä pihalle, autolle ja jatkamaan matkaamme toisaalle.

Kassalla oli itselleni uusi tuttavuus eli se automaattikassa jonka käyttöä ainakin edellämme olevaa henkilöä avusti kohtalaisen äkeän oloinen naisihminen, henkilökuntaa ei tehnyt mieli alkaa paikalle kutsumaan, mutta onneksi ystäväni olikin jo vanha tekijä ja auttoi minunkin ostokseni kassatoimintojen ohi ja maksettuani lähdimme ulos.

Ulos ovista pääsi kyllä hienosti mutta vaikka ne invapaikat parkkiksella olivat kauniisti rivissä heti sisäänkäynnin lähellä - jota siis emme olisi saaneet käyttää, itse parkkipaikalle tuolta suurmyymälästä ei sitten ihan helpolla päässytkään.

Jalkakäytävää ympäröi vankka aita, tuollaisesta putkesta tehty ja jonka välit olivat sen verran souat ettei niistä päässyt kuin kävelevää väestöä olevat ihmiset läpi ostoskasseineen, meidän piti etsiä jokin portti aidasta että pääsisimme autolle.   Portti löytyikin, aikamoisen matkan päästä siitä ulko-ovesta, loppujen lopuksihan se oli aivan toisessa päässä kko rakennusta ja vielä katoksella jatkettuna rakennuksen ohikin - ja Ikea on aika suuri rakennus....se siäänkäynti on siis aivan toisessa päässä rakennusta tästä kuvasta katsottuna..ja ne invapaikat myös...

Pääsimme sentään siltä uloskäyntioven jälkeiseltä käytävältä pois, samalla pois katoksestakin mutta onneksi ei sentään sadellut. Ei kyllä olisi onnistunut siitä aidan portin jälkeen mennä toisella puolella pihaa olevalle parkkipaikalle ollenkaan, sillä kadun reunat olivat korkeat aivan joka suuntaan katsottuna, yhtäkään kohtaa ei ollut luiskattu jotta siitä olisi päässyt menemään!!

Tämä kuva on otettu siitä portin vierestä josta pääsi pois aitojen sisältä, ja äkkiseltään ei näy vaihtoehtoa sille, mistä kautta pääsisi pois jalkakäytävältä parkkipaikan tasolle...mutta sellainenkin löytyi. Tarkkasilmäinen ystäväni huomasi sen - kuvassa vasemmallahan on sitä aitahirvitystä ja se pitää kiertää jotta pääsee sille yhdelle ja ainoalle loivennetulle kadunreunalle...tosiaan, onneksi ei satanut!

Parkkialue jolle ei siis ole minkäänlaista pääsyä on kyllä aika suuri alue sekin..

 ja tässä on sitten se loivennettu kadunreunakivetyksen kuvatus.
On sen verran jyrkkä systeemi että manuaalituolilla peruuttamalla ja kallistelemalla pääsi alas parkkipaikalle, sähköpyörätuolillahan ei olisi ollut asiaa kokeillakaan, oikeastikin on sen verran jyrkkä systeemi ja korkea.

No sittenpä ei muuta kuin sinne autolle....tämän kuvan hoksasin ottaa vasta kun olimme jo kulkeneet jonkin matkaa mutta kyllä tulee keppivanhuksien ja pyörätuolilla kulkevienkin matka pitkäksi...sillä tämä reitti nähdäksemme olisi myös käänteisessä järjestyksessä ollut se sisäänkäynti...

Onneksi sentään taivaan maisemat olivat kauniit ja tosiaan - ei satanut...
 

Vaan Ikeassa kun oli kotinäyttelyitä niin satuinpa löytämään kohtalaisen kivan keittiön, tasoja pitäisi olla eri korkeuksilla ja muutoinkin itsellänii ei toimisi ihan tuollaisena, mutta silmille oli ihan nätti.

...ja ne jotka tietävätkin jo matkasta ovelta autolle niin voivat varmaan levähtää jossain näistä makuuhuone esittelyistä, tässäkin kaunista kokonaisuutta, valkoiset pinnat vaihtaisin kyllä lempeämpään vaaleaan puun väriin...mutta kaunis on tämäkin. Kaiken kaikkiaan esittelyt oli hoidettu kauniisti ja myyviksi, somistajille 10+ tai kuka ne nyt onkaan rakentanut. Ainut miinus oli noissa näyttelyissä se, että käytävältä kun poikkesi sinne huoneisiin kurkistelemaan niin joutui ylittämään kynnyksen joka ei ollut kovin suuri, mutta tarpeeksi suuri ettei pyörätuolia heikompivoimainen välttämättä saisi kelattua niiden yli. Itse en ainakaan, mutta minullahan oli apua mukanani jo muutoinkin =)

Lenkillä - On the Road

Tämän maiseman takia kannattaa lähteä lenkille vai mitä?

Paikka on Kasalan Kalasatama Merikarvialla. Tässäpä juuri perille saavuttuamme poika vie koiraa kastautumaan, saa vilvoitella tassujaan ja virkistäytyä, matkan pölyt samalla saavat kyytiä.

Puna-apila kukkii kauniisti parkkipaikalla...

Tässä on kurakoiran esitys, eli oi miten ihanaa onkaan möyriä veden äärellä...

Kieli pitkänään, ei kastautunut kokonaan mutta nyt on innokkaana katselemassa kun lähistöllä joku käytti trimmeriä, läheltä kuului myös viereisen mökin pihalta lasten leikkimisen ääniä yms koiralle mielenkiintoista viihdettä ja tarkkailua vaativaa ääntelyä tietysti.

Repanuutihan tämän koiran nimi on, oikeasti Pepona del Bolanio. Rotunsa on Espanjanvesikoira, tuli tuokin mieleen laittaa tähän kun facebookin puolella heti kun sain kuvat ladattua joku jo sitä kyselikin.

"mitähän tässä on..." yhteistutkailua =)

Matka meni hyvin, tosin jo alkutaipaleella oli pellolle ilmestynyt niitä traktorinmunia ja vielä ilman kuoria - se vasta olikin ihmeellinen asia ja vieläpä se, että ne eivät hyökänneetkään koiraparan kimppuun sieltä pellon laidalta.  Seuraavaksi tienvieren talon pihalta kuului koiran haukuntaa ja se vähän hirvitti itseänikin kun tiedän otuksen olevan kultainen noutaja tms ja todella usein irti ja tallustelemassa maantiellä, nyt oli onneksi aitauksessaan. 

 Seuraava hämmennys oli tienvieren talon pihalla kytkettynä oleva koira joka ketjut kilahdellen ampaisi niin pitkälle kuin ketjunsa antoi periksi ja haukkui ja ärisi, voi hyvänen aika kun Repanuuti sai pikku töpöhäntänsäkin jalkojen väliin....onneksi emäntä sentään suojeli ja jatkoi matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan niin matkanteko jatkui ihan hyvin ja töpökin asettui oikealle paikalleen.

Pojan polkupyörää on syytä myös vahtia, jos vaikka joku sattuisi samalle alueelle tulemaan...tosin paikka oli aika hiljainen ja rauhallinen, kaksi autoa kävi kääntymässä sillä aikaa kun huilailimme satamassa eli ei mikään kovin vilkas paikka.

Vettä koiralle, ihmisille oli limpparia eväänä.

Hepuli....

...hepulikohtaus jatkuu...

....ja jatkuu...

....kunnes asettautui emännän eli minun eteen normaalille paikalleen, eli sellaiseen kohtaan ettei emäntä pääse mitenkään livahtamaan ilman ettei koira huomaisi vaikka sattuisi nukahtamaan...

Kotimatkalle oli lähdettävä kuitenkin, matkaa yhteen suuntaan kertyi 5,6km joten välillä mentiin niin lujaa kuin itse pääsen tällä sähköpyörätuolillani eli n.10km tunnissa ja välillä ihan koiran kävelyvauhtia.

Oma koti kullan kallis! Kotiterassin portilla ja tässä kuvassa onkin jo kotilammessa uimassa käynyt koira =)

kuiviikukkii kranssissa

Navetan takana tien vierellä kasvaa tällaista ruohoa/ruokoa, vähän niinkuin kaislaa muttei sinne päinkään... kätevästi sai palmikoitua kun ensin laitoin nipun terassin lattialle ja ajoin varovasti sähkiksellä yli - pehmeni kivasti ja kätevästi varret ja ei sitten muuta kuin letittämään...

Näiden nimeä en tiedäkään, mutta ajattelin että voisivat olla ihan kivan näkööisiä kuivattuina jos nuo pampulat jäävät ehjiksi.

AAAH!! Mansikoita omalta maalta kunhan jonkun vaan saa keräämään ne parempaan talteen.

Pääseekö sinne?

Julkisiin tiloihin luulisi pääsevän pyörätuolilla sujuvasti, kuten eri poliklinikoille ainakin....

Tällaiset luiskat löytyy Porista nuorisopsykiatrian poliklinikalta kun on ensin päässyt kohtalaisen korkeiden kynnysten yli avustajan kallistelemana.
Ei tarvinne mainita ihmeemmin että sähköpyörätuolilla ei ole mitään asiaa ko.laitokseen...
edellisellä kerralla ja samalla ensimmäisellä käyntikerrallani täällä poliklinikalla en edes osannut aavistaa ettei poliklinikalle pääsisi pyörätuolilla joten sähkiksen kanssa soitellen sotaan...
Ensin vaihtoehtona oli etuovelta käynti, taksikuski toi autostaan luiskat ja pääsin etuovesta sisälle ja se vaiva oli aivan turhaa sillä edessä kohosi muistaakseni kymmenkunta porrasta, samanlaisia kuin tässä kuvassakin on mutta siis hurjasti enemmän peräkkäin ja korkealle olisi pitänyt kiivetä.
Missään ei minkäänlaista soittokelloa, puhelinnumeroa johon voisi soittaa, numerotiedustelun kautta soitto ja vastaanottoon yhdistetyn puhelun jälkeen asialle ei isommin selvyyttä tullut, kysyttiin vain: "mutta voihan poika tulla itsekseenkin?"
Jotenkin kyllä parempi vaihtoehto olisi että itsekin pääsisin vastaanotolle kerta käynti oli ensimmäinen....
Taksikuski hoksasi tutkia rappukäytävää ja kiersimme takaovelle josta tämä edellinen kuvan on otettu.
Noilla kuvassa näkyvillä luiskilla ylös - taksikuski auttoi takaa ja eräs ohikulkija edestäpäin ja itse lähinnä yritin olla ilman näkyvää paniikkia, minähän sitä tikkua kääntelin mikä vauhdin ja suunnan määrää...
Tasanteelle päästiin ja ehjin nahoinkin vielä. Seuraavaksi hoksattiin ettei olut tälläkään mitään hyötyä kun ei hissiin mahtuisi kuitenkaan ja poliklinikka on toisessa kerroksessa.
Taksikuski kipaisi kävellen lainaamaan jostain manuaalituolia ja löysi sellaisen terveystalosta aulasta, se mahtuikin hissiin kun ensin irroitettiin jalkalaudat - eli ei aivan "heittämällä" kuitenkaan.
Vastaanotolle siis pääsin myös ensimmäisellä kerralla, kiitos taksikuskin, nyt toisella kerralla lähdin jo kotoa omalla manuaalituolillani ja siltikin tuo ensimmäinen luiskaviritys hirvitti. Ilman avustajaa ja ylimääräistä apulaistakin vielä ei mitään asiaa poliklinikalle.