Kesä prässissä

Tässä on kuivatukseen menneiden tähtösten alkuperä.

 Kesää on tullut prässättyä taas.
Pitkin kesää kuivina päivinä kopan kanssa pihailemassa ja kaikenlaisia kasveja noukkimassa ja mitä ei ole itse saanut noukittua niin kyllä joku aina on autellut.

Tästä kasvista en muuten oikeaa nimeä tiedäkään, kauniita keltaisia tähtösiä ja kauan kukkii, sen tiedän että ihan joku tuiki tavallinen "tienpiennar- taikka saarikasvi" tämä on - taisi olla joku ojanpiennar vuosia sitten kun otin pikku taimen mukaani ja istutin pihamaan kukkapenkkiin.


Hommahan hoituisi ihan oikeasti vanhalla puhelinluettelolla, ja sellainen kuivaa todella hyvinkin kasvit =)
Kyllästyin niihin luetteloihin ja lainailen tyttären prässiä.
Prässin antoi "Pappanen" eli minun isäni likalle jo silloin kun ei tainnut likka itse jaksaa edes kantaa ikivanhaa puista kasvien litistäjää.

Tähän kyllä mahtuu molempienkin prässäykset, tyttären ja äidin <3

Sanomalehtiä, kasveja, joihinkin alitan imupaperin kasvin alle taikka niinkuin tässä tapauksessa - talouspaperin.

Tarpeeksi sanomalehteä aina joka väliin ennen seuraavaa kasvikerrosta ja lopuksi laitan vielä sanomalehteä noin sentin kerroksen kaiken päälle jotta irtoava kosteus mukamas paremmin poistuisi kokonaan kasveista.

Lopuksi kansi kiinni (kansikin jo painaa muuten sen verran etten itsekään saa sitä enää nostettua kun voimat on vähissä, onneksi on apulaisia )

Raudasta tehdyt kiristimet veivataan kireälle ja niitä saa kiristää parin päivän päästä uudelleen jos on oikein paksumpia varsia tai lehtiä laittanut prässiin.

.....
....
          ......
             ....ja sitten.....
...........                                    ...................
           .................
 ..........
.........
..
....
... ODOTELLAAN =)

Petteri Punakuonon kasvatusta ja tähdenlentoja

Näitä luonnonkukkasia pitäisi alkaa syksyn mittaan siirtelemään maahan kun nyt niitä on jonkin verran siroteltuna kesän aikana muokatusta kukkapenkistä erilaisiin patoihin ja purkkeihin, eipä tarvinnut taimistolle vaivautua tekemään heräteostoksia tänä kesänä...kauniitahan nämäkin ja monet muut.

Tähdenlentoja terassilla! =)

Jonkin verran olen jo prässännyt kasveja ja jossakin muuallakin piti ainakin olla aika lähelläkin näitä "tähtösiä" - niitä ajattelin vielä ainakin prässiin laittaa tulevia kortteja yms härpäkkeitä varten, saa sitten joskus talvella alkaa sen sorttiset askartelut jos  inspiraatio iskee.

"Voi kauheaa!" Sanoi sammakko...

Koira kävi kaivelemassa...ne ei ole menneet pihamaalle terassin portista oikeinkaan mielellään ja jos ovat menneet niin kovin nopsaan on tassuteltu terassille takaisin ja kuono pystyssä haisteltu ilmaa.
Jokin tuolla metsässä varmaan menee, sellainen jota koirakin väistää.

Mutta että liljapenkkiin pitää yrittää!! 

Kahden suden jäljet tästä ihan läheltä on bongattu joku aika sitten, voivathan nekin täällä vielä pyöriä, taikka ovat yöllä pyörineet ja jättäneet hajuja koirien pelottamiseksi.

Syysasterikin terassin purkkiin eksynyt, näitä on aivan liiaksi asti vieläkin kukkapenkissä, jospa joku niitä raivaisi tuonne lammen penkereelle, siellä saisivat levitä miten haluavat.

Petteripunakuono-kasvusto näyttää nyt tältä, otin avustajan kanssa alimpia lehtiä pois jotta jaksavat tehdä jonkinmoista hedelmääkin.
Muutamia raakileita on jo ilmaantunut mutta kyllä vielä kukkiikin!

Nämähän ovat niitä jouluisia minitomaatteja =)

...vielä kun alkaisivat punertamaan...

...ja kukkia kukkia...

aika syksyisiä ilmoja on ollut, missähän ne elokuiset helteet viipyvät...

kesäretkellä Trolssissa =)

Lähdettiin retkelle, minä sähköpyörätuolillani ja likka fillarilla, koira omilla tassuillaan hölkkäsi.
Määränpäässä oli niin kaunista että tuli otettua kuvia aika lailla...

Kesäleimut kukkivat kaiken värisinä - aivan ihania, ja kaunis oli sää myös, aurinko paistoi ja kaikin puolin kiva retkipäivä.

Tämän köynnöksen nimeä pohdittiin, onkohan karhunköynnös?

Onkohan pääsky kanavavahtina X)

Orvokit ovat kyllä sitkeitä kasveja, itsestään kylväytyvät ja sitten vielä kasvavat sepelissä...

Tämä köynnös oli myös pohdinnan alla että mikäköhän mahtaa olla tämän laji? On kylvetty siemenistä tänä keväänä ja komeasti kasvaa, kukkasia siinä ei vielä ollut eikä nuppujakaan joten ei voinut kukkien laadustakaan arvata nimeä tälle komistukselle.

Kelloköynnös? Hitsi kun ei niitä kukkia ollut vielä...

Joillakin on vaan niin kaunis puutarha, silmä ja sielu lepää ihan kun katselee.

Pionit kukkivat täydessä kukassaan, kukkien koosta voisi sanoa että tämä kasvii kukkii "ihan koko kukkasin" =)

Huoh, ihanuutta. Itselläni kasvaa myös Pioni, mutta on varmaan joku perus-maatiais-yksinkertainen laji, vaalean lilertävät kukat, aika isot kyllä mutta näiden rinnalla aivan simppelit ja pienet...

Punaisen-lilertävn-pinkki Lupiini, olipas kiva...

Lenkkikavereista toisen kuvan saapi julkaista, toiselta en kysynyt ja arvelen ettei toivoisi kuvaansa maman blogissa roikkuvan....

Repanuuti, Pepona del Bolanio on myös Espanjanvesikoira. Hyvin jaksoi koko matkan ja perillä sai kulkea vapaana kun uskoo niin hyvin mitä sille sanoo, oikeasti Repanuuti kyllä vahti minne oma väki kulkee ja oli perässä koko ajan, oikein oli paimenkoiran elkeet vahvasti.

 

Matkaa oli yhteen suuntaan 5,16 km ... muistaakseni ainakin, en montaa metriä valehtele kuitenkaan jos tuon matkan ilmoitan, korjailen tietoa jos nyt huijasin....

Crochet bags - virkattuja laukkuja

Laukkua laukkua  mihin oikein joudun näiden kaikkien virkkauksieni kera....

Tähän ompelin vuorikankaan, ei putoile pikkuesineet pitsien välistä omille teilleen.

Tyttären valkoinen kesälaukku, tässäkin on vuorikangas - sentään kaikki virkkaukset ei jää omiin nurkkiin pyörimään.

Likan kesäkassi edestä -

.... ylhäältä...

Läppä...

...ja nappi.... Napin virkkasin pienen kiven päälle, on kätevä sujauttaa läpän lenkin sisältä ja roikkuu pitäen läppää aisoissa.

Lenkillä - On the Road

Tämän maiseman takia kannattaa lähteä lenkille vai mitä?

Paikka on Kasalan Kalasatama Merikarvialla. Tässäpä juuri perille saavuttuamme poika vie koiraa kastautumaan, saa vilvoitella tassujaan ja virkistäytyä, matkan pölyt samalla saavat kyytiä.

Puna-apila kukkii kauniisti parkkipaikalla...

Tässä on kurakoiran esitys, eli oi miten ihanaa onkaan möyriä veden äärellä...

Kieli pitkänään, ei kastautunut kokonaan mutta nyt on innokkaana katselemassa kun lähistöllä joku käytti trimmeriä, läheltä kuului myös viereisen mökin pihalta lasten leikkimisen ääniä yms koiralle mielenkiintoista viihdettä ja tarkkailua vaativaa ääntelyä tietysti.

Repanuutihan tämän koiran nimi on, oikeasti Pepona del Bolanio. Rotunsa on Espanjanvesikoira, tuli tuokin mieleen laittaa tähän kun facebookin puolella heti kun sain kuvat ladattua joku jo sitä kyselikin.

"mitähän tässä on..." yhteistutkailua =)

Matka meni hyvin, tosin jo alkutaipaleella oli pellolle ilmestynyt niitä traktorinmunia ja vielä ilman kuoria - se vasta olikin ihmeellinen asia ja vieläpä se, että ne eivät hyökänneetkään koiraparan kimppuun sieltä pellon laidalta.  Seuraavaksi tienvieren talon pihalta kuului koiran haukuntaa ja se vähän hirvitti itseänikin kun tiedän otuksen olevan kultainen noutaja tms ja todella usein irti ja tallustelemassa maantiellä, nyt oli onneksi aitauksessaan. 

 Seuraava hämmennys oli tienvieren talon pihalla kytkettynä oleva koira joka ketjut kilahdellen ampaisi niin pitkälle kuin ketjunsa antoi periksi ja haukkui ja ärisi, voi hyvänen aika kun Repanuuti sai pikku töpöhäntänsäkin jalkojen väliin....onneksi emäntä sentään suojeli ja jatkoi matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan niin matkanteko jatkui ihan hyvin ja töpökin asettui oikealle paikalleen.

Pojan polkupyörää on syytä myös vahtia, jos vaikka joku sattuisi samalle alueelle tulemaan...tosin paikka oli aika hiljainen ja rauhallinen, kaksi autoa kävi kääntymässä sillä aikaa kun huilailimme satamassa eli ei mikään kovin vilkas paikka.

Vettä koiralle, ihmisille oli limpparia eväänä.

Hepuli....

...hepulikohtaus jatkuu...

....ja jatkuu...

....kunnes asettautui emännän eli minun eteen normaalille paikalleen, eli sellaiseen kohtaan ettei emäntä pääse mitenkään livahtamaan ilman ettei koira huomaisi vaikka sattuisi nukahtamaan...

Kotimatkalle oli lähdettävä kuitenkin, matkaa yhteen suuntaan kertyi 5,6km joten välillä mentiin niin lujaa kuin itse pääsen tällä sähköpyörätuolillani eli n.10km tunnissa ja välillä ihan koiran kävelyvauhtia.

Oma koti kullan kallis! Kotiterassin portilla ja tässä kuvassa onkin jo kotilammessa uimassa käynyt koira =)