skywiews - only photos

Bunny life - Pupun elämää

Elvis pupunen pihailemassa.

"No voitaiskos loikkia eteenpäin?"

"Kyllä minä osaisin avustajapupun tehtävät - mihin tarvitsetkaan koiraa?"

"Jossain rapsahti!"

Iltapäivän ulkoilun ja tunnelinkaivamisen jälkeen on mukava käydä suihkussa, tassut ovat puhtaina ja on mukavaa kun pyyhkeellä hierotaan ja saa nukahtaa "mamin" syliin.

Petteri Punakuonon kasvatusta ja tähdenlentoja

Näitä luonnonkukkasia pitäisi alkaa syksyn mittaan siirtelemään maahan kun nyt niitä on jonkin verran siroteltuna kesän aikana muokatusta kukkapenkistä erilaisiin patoihin ja purkkeihin, eipä tarvinnut taimistolle vaivautua tekemään heräteostoksia tänä kesänä...kauniitahan nämäkin ja monet muut.

Tähdenlentoja terassilla! =)

Jonkin verran olen jo prässännyt kasveja ja jossakin muuallakin piti ainakin olla aika lähelläkin näitä "tähtösiä" - niitä ajattelin vielä ainakin prässiin laittaa tulevia kortteja yms härpäkkeitä varten, saa sitten joskus talvella alkaa sen sorttiset askartelut jos  inspiraatio iskee.

"Voi kauheaa!" Sanoi sammakko...

Koira kävi kaivelemassa...ne ei ole menneet pihamaalle terassin portista oikeinkaan mielellään ja jos ovat menneet niin kovin nopsaan on tassuteltu terassille takaisin ja kuono pystyssä haisteltu ilmaa.
Jokin tuolla metsässä varmaan menee, sellainen jota koirakin väistää.

Mutta että liljapenkkiin pitää yrittää!! 

Kahden suden jäljet tästä ihan läheltä on bongattu joku aika sitten, voivathan nekin täällä vielä pyöriä, taikka ovat yöllä pyörineet ja jättäneet hajuja koirien pelottamiseksi.

Syysasterikin terassin purkkiin eksynyt, näitä on aivan liiaksi asti vieläkin kukkapenkissä, jospa joku niitä raivaisi tuonne lammen penkereelle, siellä saisivat levitä miten haluavat.

Petteripunakuono-kasvusto näyttää nyt tältä, otin avustajan kanssa alimpia lehtiä pois jotta jaksavat tehdä jonkinmoista hedelmääkin.
Muutamia raakileita on jo ilmaantunut mutta kyllä vielä kukkiikin!

Nämähän ovat niitä jouluisia minitomaatteja =)

...vielä kun alkaisivat punertamaan...

...ja kukkia kukkia...

aika syksyisiä ilmoja on ollut, missähän ne elokuiset helteet viipyvät...

Vale, vanhus.

Vale del Bolanio, kahdeksisen vuotias.
Espanjanvesikoira Espanjanmaalta.

Vale oli aikoinaan sovittu koira, sen takia nimikin on "Vale", se on espanjaa ja tarkoittaa "OK", "sovittu" - niinhän ne Serranon perheessäkin aamupalapöydässä huutelivat: "vale, vale, vale!"

Maalasin taulun, öljyvärityön kasvattajalle, supisuomalaisen järvimaiseman ja siihen kasvattajan parhaat suosikkikoirat sekä pentuja rannalle, puolisoni teki vielä kehykset lehtikuusen komeasta paksusta kaarnasta.
Taulu käsittääkseni kelpasi, sillä koiranpentu tuli lentokoneella eikä laskua ole vieläkään näkynyt =)

Vale oli kuuden viikon ikäinen pehmeä karvapallo joka kipitti joka paikkaan kiinnostuneena ympäristöstään, oikea söpöliini.

Ihmeellisen nopeasti oppi sisäsiistiksi, olisiko kaksi kertaa tehnyt oven eteen hätösensä ja sen jälkeen aina meni pihalle, opetin menemään "vessaan" eli tuonne metsänreunaan ihan itsekseen ja siellä käy nyt kaikki muutkin koirat, omat sekä vieraat jotka ovat silloin tällöin kyläilemässä.

Vale on ollut kiltti koira nuorena, nyt vanhemmiten sille on kehittynyt valokoiva kuulo  - kulkee omia tassuttelujaan hitaasti ja , ei turhia kastele märällä nurmikolla itseään ja odottelee sateen taukoamista ennenkuin menee metsänreunaa kohti mutta jää puolimatkaan.

melkoinen vesikoira kun sadetta välttelee mutta vielä viime kesänäkin ui ja sukelteli melkein kuin nuorempanakin. Viime kesänä oli matkanteko jo hitaampaa ja välillä tuntui että se ui itsensä hengiltä kun touhukkaana siivoili lammen pinnasta heinänkorsia ja kaikkea pientä kelluvaa - kuljetti rantaan, ravisti itseään ja taas takaisin...
se oli Vale omaehtoinen työmaa.
Tänä kesänä on Valea jo pitänyt houkutella uimasille, aivan rannan tuntumaan kun heittää jotain niin se lähtee hakemaan ja ui jokusia tassunvetoja kaikessa rauhassa, ei turhia hötkyile.
Uuden työnkin kehitti itselleen kun taitaa ymmärtää ettei siitä ole enää pitkän matkan uimamaisteriksi.
Se kaivaa etutassuillaan rantavedestä kiviä ja kantaa rantaan - ja niitä riittää, kiviä meinaan ja sitä puuhaa se tekeekin keskittyneesti ja touhukkaan oloisena.
Siskopuolensa Repanuuti taas ui ja polskii menemään hurjaa kyytiä, se on vielä sen ikäinen ja paremmassa voimassa kuin vanhempi siskopuolensa.

Käsittääkseni niillä on sama isä, mutta eri äiti.

uimasessioiden jälkeen on kiva kuivatella turkkinsa kotiterassilla ja nopeasti turkit kuivuvatkin vaikka ovat kiharapilviä.

Valella oli viime kesänä läikkä selän päällä, näytti sille, että olisi auringossa palanut ja oli aika vaikeaa saada koiraa joka yleensä etsii kaikkein aurinkoisemman paikan jonne kellahtaa huilailemaan, pysymään varjoissa.
Tänä keväänä siitä alkoi lähteä karva, ensin karva muuttui tummaksi ja kovaksi ja sitä mukaa kiharat putosivat.
Kehityshäiriö - koiraa se ei haittaa, ei kutise, ei raavi, ei ole lainkaan sen oloinen että edes huomaa ettei kaikki karvat ole kohdillaan.

Sillä on pennusta asti ollut erilainen karva kuin esim. Repanuutilla, Repiksellä on karva tiukkaa kunnon kiharaa ja nyörittyy hienosti, mutta Valen karva on pehmeää untuvaa ollut ja huopaantuu siinä samassa kun hieman kasvaa pituutta.
Joskus tuumittiin että sen elämäänlähtö oli niin erikoista että jäikö heikommaksi yksilöksi, on muutenkin pieniluinen ja siro ja sitten se turkki joka ei ole ollut oikeanlainen koskaan.

Silloin kun Vale Espanjassa syntyi, siellä oli huippuhelteet ja sen sisaruksista ei jäänyt eloon kuin yksi Valen lisäksi, emo sai pahan nisätulehduksen ja olivat kaikki tiputuksessa, emo ja pentunsa. Helteiden takia Vale matkusti Suomeenkin viikkoa normaalia aikaisemmin sillä oli vaarana ettei se olisi siellä helteissä selvinnyt.

Nykyisin Vale ei ole enää niin siro - on alkanut olemaan enemmän sohvapernan oloinen kun ei jaksa enää lenkkeillä paljoa ja lepäilee aika paljon, toki saa vauhtia anturoihinsa kun joku tulee kylään tai kun isäntä alkaa tekemään ruokaa - silloin Valekin on taas kuin nuorikko ikään, valpas ja töpöhäntäänsä vispaava koiravanhapiika.

Vale on ollut parempi hiirijahdissa kuin monikaan kissa joita tiedän, se jaksaa kytätä ja odottaa - odottaa ja nappaa kiini, saa tietysti vaihdettua saaliinsa makkaranpätkään. Tämäkin harrastuksensa on jo hiipunut, vielä tulee kyllä kuin naton ohjus kun kuulee sanan "hiiri" jonkun sanovan.

Valen isä on ollut kansaivälinen jäljestys ja muotovalio ja ilmeisesti isän isäkin samoilla linjoilla ja Vale on ollut kova sana jäljestyksessä.
Emme ole olleet missään kokeissa tms, mutta lasten kanssa on leikitty aikanaan. Poika jätti lippiksensä siinä kohtaa maahan missä poikkesi tieltä metsään ja meni piiloon, jonkun ajan päästä koiran kanssa perässä ja aivan samoja jälkiä pitkin löysi aina pojan.

Samoin on löytänyt supikoiranpennun, karhun jäljillä on ollut isännän kanssa kun tässä talon vieressä oli jäljet ja niitä lähtivät seuraamaan, ja monta muuta jälkijuttua on ollut. Ihan arjen asioita, ei siis mitään kilpailutoimintaa.
Joskus oli aikomuksen amennä jälkikokeisiin mutta itse olen ollut Valen pentuajoista asti huonommassa ja huonommassa kunnossa, viimeiset seitsemän vuotta jo pyörätuolissa joista kaksi vuotta kohta sähköpyörätuolissa joten ei jäljestys oikein kanssani ole ainakaan sujunut pitkin maita ja mantuja.

Tänä kesänä olen tehnyt Valelle patitoja ja mekkoja, ettei selän puolikalju kohta kärsi auringosta.

Vale tuntuu ihan nauttivan kun sitä puetaan, samoin tietysti nauttii kaikesta muustakin hoitamisesta paitsi kynsien leikkaamisesta joka muuttui jossakin vaiheessa hieman hankalammaksi toimeksi mutta onnistuu kyllä silti ihan hyvin.

Saa nähdä kauanko Vale on vielä seurassamme, kauanko sen kuorsaus öisin kuuluu keittiön sohvatuolilta joka on sen oma paikka, kauanko sen joskus ärsyttäväkin haukku toivottaa vieraat ja omankin perheen jäsenet kotiin palatessaan tervetulleeksi.
Aikaa kun ei kukaan osaa ennustaa, mutta nautitaan niistä kaikista hetkistä joita aika antaa meille.

kukkaseppele ja grillivahti

Näin ihanan kukkaseppeleen sain avustajaltani ennenkuin hän jäi kesälomalle. Tuo kesäloma on kyllä jo pidetty ja töihin tullut mutta tselläni kun nämä blogikuvat odottavat aina jonkin aikaa ennenkuin saan aikaiseksi jotain kirjoitella kuviin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Enkelipatsas sai seppeleen, he pitivätkin hyvän huolen siitä, sillä kukissa olikin niin pitkät varret että saivat vettä hyvin ja seppele säilyi kukassa viikon päivät!

Grillivahtina Espanjanvesikoira Vale del Bolanio. Valen kirsua kutittelee paistuvan pihvin tuoksut =)

Tomaattikin kukkii vaikkakin aika myöhään verrattuna aikaisempiin vuosiin. Kukkia on ollut toisaalta jo kauan ja tätä blogia kirjoittaessani tomaatit ovat vieläkin kukassa mutta on jo pieniä raakileitakin ilmestynyt. On ollut niin viileät ilmat ettei ole tomaattiparkakaan arvannut enempää kasvaa... Nämä kylvin ihan ajoissa, otin siemenet Jouluna hankituista "Petteri Punakuonon nenistä" elikkä tuli hankittua sellainen kiva pieni muovipurkki jossa oli oikeastikin Petterin kuva ja nimikin joten meillä kasvaa nyt Petterin neniä =)

Aringonlaskun upeus

Sormustinkukka ja Rentun Ruusu

Sormustinkukka on aivan ihanan näköinen mutta pitää muistaa että kaikki kaunis ei ole kuitenkaan ihanaa ja turvallista - Sormustinkukka on erittäin myrkyllinen.
Jos pitelet paljain käsin myrkyllisiä tai myrkyllisiksi epäilemiäsi kasveja, on hyvä aloittaa käsien pesu kylmällä vedellä ja huuhtoa hyvin ennenkuin säätää lämpöä veteen enemmän, sillä lämmin vesi avaa ihohuokosia ja myrkyt yms pääsevät sujahtamaan helpommin ihon syvempiin kerroksiin ja vaikkei mitään vakavampaa tapahtuisikaan niin paikallisen ihottuman riski ainakin saattaa kasvaa.
Sormustinkukka leviää aivan itsekseen tehokkaasti sopivalla paikalla, se ei kuki heti samana vuonna kuin se itää vaan tekee pelkän lehtiruusukkeen ensimmäisenä vuotenaan, vasta toisena keväänä alkaa kasvi lykätä pidempää vartta ja suurempaa lehtiruusuketta ja tietenkin ne kukkaset ilmestyvät kuvaan myös.
Lannoittaminen tekee hyvää tällekin kukkivalle, ainakin hevonpaska eli perinteinen hevosen lanta kasvatti pihapatoihin siirretyt taimet aivan valtaviksi!
Nyt joku ajattelee että: "no voi hyvänen aika, kaikki kasvithan kesällä lannoitetaan..." mutta esim.krassit ovat aika herkkiä lannoitteille, helposti saa koristekrassin kitumaan jos menee lannoittamaan samalla energialla kuin muut kukkivat ihanuudet.

Maitohorsma leviää hakkuuaukeille ainakin joutuisasti villivadelman kanssa kilpaillen, tässä kuitenkin on ihan kukkapenkissä maitohorsmat, onhan sekin kukkanen kuitenkin eikä mitenkään erityisen rumakaan, kauniin värinen ainakin - ja kookas...tarpeeksi kookas tähän tapaukseen kun juhannusruusut ovat jo valkeanaan kukkineen ja sade hakannut kuihtuneet pois puskista niin maitohorsma kukkii kauniin lilertävänä vielä - jatkoa puskan kukinnalle.
Montaa horsmaa, tuota rentun ruusua ei voi tietenkään juhannusruusujen kaveriksi jättää, en tiedä kuinka helpolla horsma voittaisi kasvupaikkakilpailunsa oikean ruusun kanssa, muutamia varsia on jätetty kuitenkin ja jos vaan piikikkääseen ruusupuskaan joku uskaltautuu niin olisihan se hyvä että tulisi nypittyä kukkavarret pois ennenkuin se valkoinen untuva alkaa siemenvaiheessa lentämään pitkin pihamaata.