Bunny life - Pupun elämää

Elvis pupunen pihailemassa.

"No voitaiskos loikkia eteenpäin?"

"Kyllä minä osaisin avustajapupun tehtävät - mihin tarvitsetkaan koiraa?"

"Jossain rapsahti!"

Iltapäivän ulkoilun ja tunnelinkaivamisen jälkeen on mukava käydä suihkussa, tassut ovat puhtaina ja on mukavaa kun pyyhkeellä hierotaan ja saa nukahtaa "mamin" syliin.

taivaanmerkkejä ja lentäviä

Pihakaivon kannella istuskeli joku tirppa jonka lajia en tunnista enkä muistakaan, muistini ei ole enää entisensä ja siksikin kyselen täälläkin tämän tästä josko joku tunnistaisi kysymiäni juttuja.

 Vanha pihakaivomme on yhä käytössä ja sen valmistumisajankohdasta ei ole tietoa tarkasti. Kaivon kansi kyllä valmistui muistaakseni 1993.

Vanha kivikehä on kestänyt ja arvatenkin kaivo on ollut ennen taloa ja talo on ollut jo 1800-luvulla olemassa, vanhimmat sanomalehden kappaleet joita on seinien välistä löytynyt, ovat olleet 1864 vuodelta.

Kotiterassilla istuskelen melkein aina kun vaan ulkoilma on sopivaa, sateella en kauaa viitsi ulkoilla, turhaan sitä itseään kastelee...

Päiväkuutamo =)

Pääskysen lentonäytöstä näkee kesällä joka päivä, kohtahan ne taitolenäjät jo alkavat kokoontua isompiin parviin ja alkavat mahdottoman pitkältä tuntuvan matkansa etelän maille - kunnioitettavaa lentoa.

hmm...pihapihlajan oksalla on suojaisaa ja pesäpaikkojakin tarjolla...mikähän lintu tämä on...

Lisää pääskys kuvitusta...

hehe, ilmassahan tämäkin elävä on joskus liidellyt/pörräillyt, sattui vaan niin hauskasti (sikäli mikäli raato sinällään on hauskaa...) tuo likan hymiö korvakoru olemaan tuon raadon vieressä..

Kärpänen toiselle: " Tuu kattoon kattoon kun kaveri tapettiin tapettiin.."

Petteri Punakuonon kasvatusta ja tähdenlentoja

Näitä luonnonkukkasia pitäisi alkaa syksyn mittaan siirtelemään maahan kun nyt niitä on jonkin verran siroteltuna kesän aikana muokatusta kukkapenkistä erilaisiin patoihin ja purkkeihin, eipä tarvinnut taimistolle vaivautua tekemään heräteostoksia tänä kesänä...kauniitahan nämäkin ja monet muut.

Tähdenlentoja terassilla! =)

Jonkin verran olen jo prässännyt kasveja ja jossakin muuallakin piti ainakin olla aika lähelläkin näitä "tähtösiä" - niitä ajattelin vielä ainakin prässiin laittaa tulevia kortteja yms härpäkkeitä varten, saa sitten joskus talvella alkaa sen sorttiset askartelut jos  inspiraatio iskee.

"Voi kauheaa!" Sanoi sammakko...

Koira kävi kaivelemassa...ne ei ole menneet pihamaalle terassin portista oikeinkaan mielellään ja jos ovat menneet niin kovin nopsaan on tassuteltu terassille takaisin ja kuono pystyssä haisteltu ilmaa.
Jokin tuolla metsässä varmaan menee, sellainen jota koirakin väistää.

Mutta että liljapenkkiin pitää yrittää!! 

Kahden suden jäljet tästä ihan läheltä on bongattu joku aika sitten, voivathan nekin täällä vielä pyöriä, taikka ovat yöllä pyörineet ja jättäneet hajuja koirien pelottamiseksi.

Syysasterikin terassin purkkiin eksynyt, näitä on aivan liiaksi asti vieläkin kukkapenkissä, jospa joku niitä raivaisi tuonne lammen penkereelle, siellä saisivat levitä miten haluavat.

Petteripunakuono-kasvusto näyttää nyt tältä, otin avustajan kanssa alimpia lehtiä pois jotta jaksavat tehdä jonkinmoista hedelmääkin.
Muutamia raakileita on jo ilmaantunut mutta kyllä vielä kukkiikin!

Nämähän ovat niitä jouluisia minitomaatteja =)

...vielä kun alkaisivat punertamaan...

...ja kukkia kukkia...

aika syksyisiä ilmoja on ollut, missähän ne elokuiset helteet viipyvät...

kukkaseppele ja grillivahti

Näin ihanan kukkaseppeleen sain avustajaltani ennenkuin hän jäi kesälomalle. Tuo kesäloma on kyllä jo pidetty ja töihin tullut mutta tselläni kun nämä blogikuvat odottavat aina jonkin aikaa ennenkuin saan aikaiseksi jotain kirjoitella kuviin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Enkelipatsas sai seppeleen, he pitivätkin hyvän huolen siitä, sillä kukissa olikin niin pitkät varret että saivat vettä hyvin ja seppele säilyi kukassa viikon päivät!

Grillivahtina Espanjanvesikoira Vale del Bolanio. Valen kirsua kutittelee paistuvan pihvin tuoksut =)

Tomaattikin kukkii vaikkakin aika myöhään verrattuna aikaisempiin vuosiin. Kukkia on ollut toisaalta jo kauan ja tätä blogia kirjoittaessani tomaatit ovat vieläkin kukassa mutta on jo pieniä raakileitakin ilmestynyt. On ollut niin viileät ilmat ettei ole tomaattiparkakaan arvannut enempää kasvaa... Nämä kylvin ihan ajoissa, otin siemenet Jouluna hankituista "Petteri Punakuonon nenistä" elikkä tuli hankittua sellainen kiva pieni muovipurkki jossa oli oikeastikin Petterin kuva ja nimikin joten meillä kasvaa nyt Petterin neniä =)

Sormustinkukka ja Rentun Ruusu

Sormustinkukka on aivan ihanan näköinen mutta pitää muistaa että kaikki kaunis ei ole kuitenkaan ihanaa ja turvallista - Sormustinkukka on erittäin myrkyllinen.
Jos pitelet paljain käsin myrkyllisiä tai myrkyllisiksi epäilemiäsi kasveja, on hyvä aloittaa käsien pesu kylmällä vedellä ja huuhtoa hyvin ennenkuin säätää lämpöä veteen enemmän, sillä lämmin vesi avaa ihohuokosia ja myrkyt yms pääsevät sujahtamaan helpommin ihon syvempiin kerroksiin ja vaikkei mitään vakavampaa tapahtuisikaan niin paikallisen ihottuman riski ainakin saattaa kasvaa.
Sormustinkukka leviää aivan itsekseen tehokkaasti sopivalla paikalla, se ei kuki heti samana vuonna kuin se itää vaan tekee pelkän lehtiruusukkeen ensimmäisenä vuotenaan, vasta toisena keväänä alkaa kasvi lykätä pidempää vartta ja suurempaa lehtiruusuketta ja tietenkin ne kukkaset ilmestyvät kuvaan myös.
Lannoittaminen tekee hyvää tällekin kukkivalle, ainakin hevonpaska eli perinteinen hevosen lanta kasvatti pihapatoihin siirretyt taimet aivan valtaviksi!
Nyt joku ajattelee että: "no voi hyvänen aika, kaikki kasvithan kesällä lannoitetaan..." mutta esim.krassit ovat aika herkkiä lannoitteille, helposti saa koristekrassin kitumaan jos menee lannoittamaan samalla energialla kuin muut kukkivat ihanuudet.

Maitohorsma leviää hakkuuaukeille ainakin joutuisasti villivadelman kanssa kilpaillen, tässä kuitenkin on ihan kukkapenkissä maitohorsmat, onhan sekin kukkanen kuitenkin eikä mitenkään erityisen rumakaan, kauniin värinen ainakin - ja kookas...tarpeeksi kookas tähän tapaukseen kun juhannusruusut ovat jo valkeanaan kukkineen ja sade hakannut kuihtuneet pois puskista niin maitohorsma kukkii kauniin lilertävänä vielä - jatkoa puskan kukinnalle.
Montaa horsmaa, tuota rentun ruusua ei voi tietenkään juhannusruusujen kaveriksi jättää, en tiedä kuinka helpolla horsma voittaisi kasvupaikkakilpailunsa oikean ruusun kanssa, muutamia varsia on jätetty kuitenkin ja jos vaan piikikkääseen ruusupuskaan joku uskaltautuu niin olisihan se hyvä että tulisi nypittyä kukkavarret pois ennenkuin se valkoinen untuva alkaa siemenvaiheessa lentämään pitkin pihamaata.

Kotipihan lintu - Bird from our home yard

Hanna nappasi keittiön ikkunan läpi kuvia tästä veijarista,

arvelisin että on rastaslajin nuorempi yksilö. Keikkui ja poseerasi pitkän tovin ja odottaa tietysti koska mansikat kypsyvät...

Tietääkö joku? ja vastauskin kerrottu =)

Tästähän teenkin pikku kisailun kummasta tietäjä löytyy,

 facebookista vaiko bloggerista.... 

kommentoikaa tänne ja jos tulit facebookin linkillä, laita kirjain F kommenttiin. Katsotaan miten alkaa toimimaan, laitan jossain vaiheessa uusia vinkkikuvia jos ei tietäväistä ole löytynyt...

                                        

Kuva-arvoitusta tällä kertaa, tietääkö joku mihin nämä kuvat kuuluvat?                                    Elikkä mitä ihmettä pojat nyt tekevät?

Kaikki nämä kolme kuvaa kuuluvat samaan asiaan, uskon kyllä että tämä ei ole aivan outo tapaus mutta kommentoikaahan tietoa/arvausta.

 

 

Kukaan e i ole vielä kommentoinut mitään, tämä vekotin on ainakin tuttu Harjavallan suunnalla kun siellähän järjestetään tai ainakin on järjestetty joka vuosi tapahtuma pelkästään näiden vekottimien ympärille.

Itse muistan että kotona aikanaan tällä tehtiin pölyävää ja kutittavaa puuhaa, minulle oli pienenä jonkinlainen arvonnousu työtehtävissä kun pääsin huutamasta "täynnä!" vekottimen toiselta puolelta ihan siirappitölkin kanssa mielestäni silloin tosi makeaan puuhaan ja jännittäväänkin....nyt kun ajattele asiaa niin päästäisinkö omia tenavia niin pienenä sellaiseen paikkaan edes likimainkaan - sen verran on työturvallisuussäännökset ja suojalaitteet pehmentäneet ajatusmallia ja olihan se aika huima paikka pienelle, hyvin kuitenkin selviydyin ja hihna pysyi paikallaan.

Vähän kun vielä kasvoin, sain jo syöttää konetta, se vasta oli asteikolla 1 - 10 silloin ihan tärkeimmästä päästä puuhaa ja yletyin lyhyeksi muokatulla hangolla juuri korsia heittämään koneen kolisevaan suuhun.

Tässä vielä pikku osanen edesmenneestä vekottimesta.

En jaksa nyt kuitenkaan arvoitusta kauaa pyörittää kun ei kuaan tosiaan ole ommentoinut tähänkään mennessä niin tuskimpa vastedeskään tulee minulle päin lukemista, katsojia on kyllä blogissa käynyt tätäkin tekstiä tavaamassa kuitenkin, etten aivan yksi täällä kirjoittele ja kuvia lataile =)

Ja tässä on syy siihen että vekotin on meillä ainakin nyt edesmennyt, sille toki löytyi vielä yksi käyttötarkoitus ainakin - eli juhannuskokkona loistaa vielä viimeisen kerran tämä puuasa joka on joskus ollut todella tarpeellinen työväline viljan puimisessa, todellinen tekniikan riemuvoitto! Tappurihan tämä, siitä en saanut enää kunnon "ehjänä tämä oli tällainen" -kuvaa kun hoksasin alkaa filmaamaan vasta kun purkuryhmä iski kiinni viime vuotistakin suuremman juhannuskokon toivossa....samalla saatiin toki suulin pääty tyhjäksi kun tuo jo luonnon ikäännyttämä vekotin muuttui pieniksi kappaleiksi pikku hiljaa, oikeastaan siinä ei montaa tuntia mennyt, sen verran on tehokasta toimintaa =) Vielä on muutama idea jälkeenjääneistä maallisista todistuskappaleista eli rautaisista osista, mutta siitä kerron tarinaa myöhemmin, aikataulusta en vielä kerro kun en sitä itsekään tiedä, kenties otsikolla: "Tappurin uudet tuulet" taikka jotain tuon tapaista kuitenkin.