taivaanmerkkejä ja lentäviä

Pihakaivon kannella istuskeli joku tirppa jonka lajia en tunnista enkä muistakaan, muistini ei ole enää entisensä ja siksikin kyselen täälläkin tämän tästä josko joku tunnistaisi kysymiäni juttuja.

 Vanha pihakaivomme on yhä käytössä ja sen valmistumisajankohdasta ei ole tietoa tarkasti. Kaivon kansi kyllä valmistui muistaakseni 1993.

Vanha kivikehä on kestänyt ja arvatenkin kaivo on ollut ennen taloa ja talo on ollut jo 1800-luvulla olemassa, vanhimmat sanomalehden kappaleet joita on seinien välistä löytynyt, ovat olleet 1864 vuodelta.

Kotiterassilla istuskelen melkein aina kun vaan ulkoilma on sopivaa, sateella en kauaa viitsi ulkoilla, turhaan sitä itseään kastelee...

Päiväkuutamo =)

Pääskysen lentonäytöstä näkee kesällä joka päivä, kohtahan ne taitolenäjät jo alkavat kokoontua isompiin parviin ja alkavat mahdottoman pitkältä tuntuvan matkansa etelän maille - kunnioitettavaa lentoa.

hmm...pihapihlajan oksalla on suojaisaa ja pesäpaikkojakin tarjolla...mikähän lintu tämä on...

Lisää pääskys kuvitusta...

hehe, ilmassahan tämäkin elävä on joskus liidellyt/pörräillyt, sattui vaan niin hauskasti (sikäli mikäli raato sinällään on hauskaa...) tuo likan hymiö korvakoru olemaan tuon raadon vieressä..

Kärpänen toiselle: " Tuu kattoon kattoon kun kaveri tapettiin tapettiin.."

Mikro Pöllöksi - Micro become owl...

Mikroaaltouuni paukahti - ihan konkreettista paukahdusta ei tosin kuulunut, asetettu käyntiaika vaan lloppui ja sen jälkeen ei enää inahtanutkaan.
...mitähän tällä voisi vielä tehdä...

Ainakin ylimääräisiä johdonpätkiä sai siivottua pojan huoneesta ja jemmattua piiloon - ongelmajätelaitokselle matka alkakoon...

Ilta alkoi laskeutua maisemaan ja sain idean ...

Mikroaaltouunin lautasen alustarinkulasta saikin simppelisti pyöreän kehyksen ja ripustuskohdatkin valmiina...

                  Pöllö Pöllö Pöllöööö...

Kotipihan lintu - Bird from our home yard

Hanna nappasi keittiön ikkunan läpi kuvia tästä veijarista,

arvelisin että on rastaslajin nuorempi yksilö. Keikkui ja poseerasi pitkän tovin ja odottaa tietysti koska mansikat kypsyvät...

Lentäjien sukua

Eihän ole väärin sanoa tinttiä lentäjän sukulaiseksi, sitähän se on ihan oikeasti. Jos sanoisi että "EI" Ei ole lentäjäsukua tämä niin aika kurjaahan sekin tintin näkökulmasta olisi, kävellä nyt pitkin pihoja ja koittaisi hyppelemällä päästä linnunruoka-apajille...

Käki on kukkunut jo jonkin aikaa ja kukkuukin sitten ihan täydellä kukunnalla! Ihan hassu käki, Se vastaa kun pihalla joku ihminen koittaa matkia käen kukkumista, tämä ei ole kuva käestä mutta jossain on kyllä sellainenkin otos ja aikalailla samanlaisesta tilanteestakin vielä, eli puun latvasta. Tässä on ystävämme käpytikka, talvitalin ahmija ja kävynkantaja ahkerammasta päästä.

Keikkupyrstöisestä keväänkertojasta ei enempiä, Hanna nappasi kuvan tästä iloisen oloisesta hyönteissyöjästä.

Perhonen sentään....se perhosbaari olisi tehtävä ihan ehdottomasti tänä suvena....

Tämän tirpan nimeä kyselin facebookin puolellakin kun en ole moista rosvonnäköistä naamiolintua ennen huomannut pihapiirissä ja pikkulepinkäiseksihän väki tämän nimesi.

Näyttää kyllä vähän Angry Birdsillekin....

Kurkipönttö?

Anoppilan linnunpöntöt oli pakko ottaa kuvana mukaan, maisema on niin kaunis niiden takanakin ja pönttöjä on useita puissa, asukkaitakin ja niitä on mukava seurailla. Itsellämme ei nyt olekaan kuin kaksi oravanpönttöä ja terassin ulkolaudoitukseen on pesiytynyt jo toiseksi vuodeksi alivuokralainen nimeltään "Sinitintti". Sinitiaisella onkin jo ahkerat puuhat meneillään, eilen kuuntelin että kuulenko oikeasti jo omiani vai ollisiko mahdollista jotta alivuokralaisella olisi jo perheenlisäystä tapahtunut, nokkia ruokittavana lisää.

Silllälailla sirkuttavalta laudanrako kuulosti. Viime kesänä koitin tarkkailla alivuokralaisiani ja olin aivan varma että saan vielä ne pikkuisetkin tirpat kuvattua mutta kyllä ne ehtivät pesänsä jättää sillä aikaa kun en ollut kameran kera väijymässä. Aika kesyksi tulee luonnonlinnutkin kun ihan likellä arvaa pesiä.

Tämä kuva onkin jo otettu ihan touukokuun alkupuolella ja näppääjänä oli Lasse. Huomasin olohuoneen ikkunasta aamusella kurjet ja poitsu kipaisi ottamaan kuvan aamuvarhaisen kaulannotkistajista. On ne upeita lintuja.

Villit ja vapaat sekä kotipörröt

Tämä söpöläinen asusti kaksiossa, elikkä kahdessa samalla seinällä olevassa linnunpöntössä samaan aikaan, taikka ei samaan aikaan vaan eri aikaan...hehe, vuoron perään kävi tarkistelemassa pönttöjen mukavuudet. Tosi havainnollista tässä on se, että miksiköhän kannattaa nuo linnunpönttöjen suuaukot suojata pellinkappaleella taikka putkenpätkällä. Terävät ovat nököhampaat ja pureutuvat näemmä aika hyvinkin kuivaan puuhun.

Elvis pupunen on vuoden vanha, saman ikäinen kuin siskonsa Carrie, tästä tulikin ihan lemmikit kesyt ja villimmätkin tapaukset - tekstiä kun tuo oravainen oli ensin esittelyssä...

"Syömääääään!!!!"

  Carrie ja Elvis pitivät kovasti kevään ensimmäisistä vihreistä annoksista, ei paljoa kerralla alkuun mutta tätä kirjoittaessani ovat jo tottuneet tuoreeseen heinämurkinaan ja massut ovat kunnossa pysyneet.

 Hanna kuvasi takapihan lammella Kuovin, tämän lisäksi lammessa on nähty uiskentelevan sorsan ja viime kesänä siellä sukelteli isokoskelo. Saa nähdä jääkö jossain vaiheessa joku uskalikompi tirppa pesimään kun alkaa jo jonkinsortin ruokoa tms kasvaa rannalla, olisi jo kotoisaa vesilinnulle pikkuhiljaa.