pupun mietteet - Bunny is so wise

pupun mietteet -  Bunny is so wise
vain mielikuvitus asettaa rajoja - mutta kuvitellut rajat voi aina ylittää. Only imagine makes limits - but when you just imagine limit...you are allowed to go over it.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kevät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kevät. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Äitienpv 2012 ja muita kevään merkkejä

Sininen, ja kukkii muuten vieläkin (17.6.2012)

Äitienpvherkkua valmistumassa, Hanna 12v. teki kakkua ja kaksin kappalein.

Kaksi kakkua sillä toisen hän suunnitteli antavansa mummulle ja niin siinä kävikin, kuvasa mummulan herkku. Aivan taivaallista kakkua, tätä voisi syödä ihan huvikseen ja usein =)

Syksyllä tekemäni sammalsiili on vielä talven jäljiltä voimissaan.

Sinistä jälleen, tonttukin on jo lähtenyt kesälaitumille.

Rentukkaa rentukkaa...

Tämä on oikea kevään merkki ja oikeastaan alkukesänkin, joskus kuulin sanonnan: "pääskynen ei saa paskoa rankakasan päälle" ja niin ei tänä vuonna käynytkään.

Taivuteltukin paju lähtee aika helposti kasvamaan ja ensimmäistä kertaa näin että ihan lampaitakin tuli syksyn taitteluihin.

Nämä eivät sitten kuvaajaan päin kääntyneet koko päivän aikana, eipä tullut mieleen sipuleita laittaessa että paikan kukkapenkisä olisi voinut järkeillä sillä lailla että eri puolelle jotta olisi nähnyt nuo kauniit kukkaiskasvot itsekin, nyt ne tuijottavat kaivoon päin.
Tuli nyt laitettua vielä ns.vanhoja kuvia, keväällä otettuja, taikka keväämmällä ainakin kun ei tämä nyt taas ihan kesäiseltä näytä maisema kun ikkunasta katselee, ja ulkona olen kyllä jo käynyt tänäänkin mutta siellä imevät hyttyset ihan kuiviin. kahea määrä onkin ollut hyttysiä, inisijöitä ihan sisälle asti änkeämässä ja öiseen aikaan sitten tuntuu kuin olisi ihan armeija jossain liian lähellä ihoa inisemässä.

Latasin androidille kyllä parikin hyttyskarkoitus sovellusta, pitävät ääntä jonka pitäisi sitten karkottaa verenimijät. Pitää mennä uhmakkaasti vaan kokeilemaan tuonne itikoiden sekaan, ei sitä muutoin tiedä toimiiko sovellus vaiko eikö. Useampaa ääntä ainakin oli valikossa kun onhan noita inisijöitä käsittääkseni yli 3000 lajia maailmalla...siinä on melkoinen joukko rotuja =)


keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Männä talven lumosia (2011-2012)

Viilennystä ensimmäisiin kesäpäivien helleilmoihin =)                      Itseasiassa aluksi ajattelin että tästä näkee miten paju oikeastikin säilyy, kesti koko talven kukkapaljuun töpättynä, kukki keväällä pajunkissoineen ihan kauniisti ja vielä uuteen kotiinkin matkasi tämä teos tässä ihan pari päivää sitten, nyt onkin tullut väänneltyä uusia pajutorneja, vielä kun saisi jonkun köynnöksen kasvamaan sitä pitkin niin ei tarvitsisi pelkkää pajun itsensä versomista ihastella...

Repanuuti kevään korvalla, lunta tuiskutti vielä senkin jälkeen kun piti jo olla ihan kevät...takatalvi mutta sekin jo turvallisesti lumensa sulattanut ja kesä on saanut alkaa hyttysineen ja kärpäsineen, käärmeineen ja ja ja ja ihanine linnun lauluineen sekä tietysti - aurinkoisine päivineen.

Rohkeasti meillä laitettiin enkelipatsaskin jo lumien sulettua solisemaan ja oli ihan hyvä ettei yöksi sammutettu kun joinakin aamuina oli pakkanen pannut veden kristalliseksi jääpeitteeksi, pumppu olisi kyllä jäätynyt jollei olisi jätetty yöksi solisemaan, onneksi ei mennyt kokonaan jäähän, rohkeasti odotettiin vaan kevättä ja kesää...

Tunnelmakuvaan lopettelen kevättalven tunnelmoimisen, nyt kasvaa villirucolaa korissa, ämpärissä orvokintaimet alkavat olla jo sen kokoisia jotta saavat ihan lähipäivinä uuden kodin isommista purkeista taikka ihan vaan jonnnekin kukkamaan reunaan saavat asettua kukkimaan ja kasvamaan. Loppujen lopuksi, suomen kesä on vähäluminen ja aika tarkkaanhan puoli vuotta enää jouluunkin aikaa...

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Lentäjien sukua

Eihän ole väärin sanoa tinttiä lentäjän sukulaiseksi, sitähän se on ihan oikeasti. Jos sanoisi että "EI" Ei ole lentäjäsukua tämä niin aika kurjaahan sekin tintin näkökulmasta olisi, kävellä nyt pitkin pihoja ja koittaisi hyppelemällä päästä linnunruoka-apajille...

Käki on kukkunut jo jonkin aikaa ja kukkuukin sitten ihan täydellä kukunnalla! Ihan hassu käki, Se vastaa kun pihalla joku ihminen koittaa matkia käen kukkumista, tämä ei ole kuva käestä mutta jossain on kyllä sellainenkin otos ja aikalailla samanlaisesta tilanteestakin vielä, eli puun latvasta. Tässä on ystävämme käpytikka, talvitalin ahmija ja kävynkantaja ahkerammasta päästä.

Keikkupyrstöisestä keväänkertojasta ei enempiä, Hanna nappasi kuvan tästä iloisen oloisesta hyönteissyöjästä.

Perhonen sentään....se perhosbaari olisi tehtävä ihan ehdottomasti tänä suvena....

Tämän tirpan nimeä kyselin facebookin puolellakin kun en ole moista rosvonnäköistä naamiolintua ennen huomannut pihapiirissä ja pikkulepinkäiseksihän väki tämän nimesi.

Näyttää kyllä vähän Angry Birdsillekin....

Lotuksen kukkia

Lotuksen siemenet, tilasin Ebayn kautta Lotuksen siemeniä ja vaikka epäilin aluksi mitä mahtaa tulla, itävätköhän ollenkaan jne, niin jo kolmantena päivänä siitä kun veteen oli siemenet laitettu ohjeiden mukaan toimien - ensimmäinen jo näytti itämisen merkkejä! Uskomatonta oikeastaan, ei rikkaruohotkaan idä noin nopsaan jos yrittää ainakaan.

Kaikkein nopeiten saa kyllä Lumpeet ja Lotukset kukkimaan kun tekee ne ihan omin käsin - koukku vsan käteen ja suht sopivaa lankaa.

Laitan kyllä jossain vaiheessa noista ihan oikeistakin itäneistä tietoiskun mikäli ne nyt multiinlaiton jälkeen vielä ovat tyytyväisin versoin kasvamassa.

Kun lotukset laitoin vesipurkkiin, katkoin ensin tylpästä päästä kivikovaa siementä sivuleikkureilla palan kuorta pois jotta siemen saa vettä sisälleen ja on edes jonkinasteinen itämisen mahdollisuus... Tärkeää oli se, että vesipurkin vesi vaihdettiin kerran taikka kaksi päivässä puhtaaseen, se siemenen pinta suttasi veden kyllä aika mustaksi nopeasti.

Kun varret olivat siinä mallissa että toista lehtiruotoa pukkasi tulemaan, laitoin siemenet multiin, tässä vaiheessa epäilen nyt että osa otti kyllä nokkiinsa, taikka ituihinsa, miten vaan... Pieniin purkkeihin multaa, kasvi perästä ja vähän multaa päällekin vielä, siten ettei lehtien alku kuitenkaan peittynyt mullalla. Vähän niinkuin mansikoita istuttaessa eli ei sitä ruusuketta saa peittää. Vettä laitoin ensin sillälailla jotta varret ylsivät juuri ja juuri veden pinnalle mutta seuraavana päivänä olivat jo osa jättäneet uuden multaisen kotikolonsa ja kelluivat uhmakkaasti pinnalla.
Ämpäreissä asustaa pesuhuoneen lattialla nyt Lotuksen alut ja toivon kyllä että joku olisi hengissäkin vielä, en ole käynyt katsomassa pariin päivään. Joku nyt ihmettelee tietysti että "ja miksei noin vaivalla idätettyjä ja hoidetttuja kasveja muka pääse katsomaan?" 
Mutta vastaus on yksinkertainen, en mene sähköpyörätuolillani pesuhuoneeseen ja ämpärin pohjalle en näe ennenkuin olen ämpärin vieressä ja ämpärit taasen ovat ikkunan alla, joten tänään kyllä otan ja vaihdan kulkupelin hetkeksi manuaaliversioon ja joku saapi lykätä minut tuonne kasvihuon...pesuhuoneen puolelle.

Lotuksen siemenet  Ebaysta löydät tuosta linkistä. Itse tilasin tuolta ko.myyjältä tosiaan ja ihan asiallisesti meni kaupanteko, oikeinkin hyvin ja hänellä on kaikenmoisia muitakin siemeniä myynnissä.
Lisää kuvateksti


Tässä vielä kuvaa niistä millaisia itse odottelen kasvavaksi...
Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato...niin totta varmaan tuokin mutta ainahan sitä sopii toivoa että uusi ja ihmeellinen kasvusto onnistuisi.

Erään lenkin kuvatuotoksia

Vanhalta myllysillalta on joku pakko aina ottaa kuva taikka pari, ja jos ei kameraa mukana niin ainakin on pysähdyttävä katsomaan ja kuuntelemaan veden ääntä.
 Näissä kuvissa on vesi kevätkorkealla, toisaalta, koko talven oli joessa vettä mielestäni enemmän kuin monena muuna talvena.

Veden solina on jollakin tapaa rauhoittavaa jos ei siis ole jo valmiiksi kiire itsellä poistua paikalta, silloinhan ei rauhoitu kuin halolla päähän..

Sillankaiteet ovat vuosikaudet olleet aika huonossa hapessa - vai voisikos niin sanoa että hapessa...ennemminkin kehnossa puussa kun kerta kiviset tolpat olisivat odotelleet jo jonkin aikaa, sikäli mikäli nuo vanhat ajan patinoimat pylväät vielä olisivat käyttökelpoisia.

Vesi nousi sen verran että rentukat kukkivat kuin akvaariokasvusto ikään.

Onkohan tämä sitten ajan patinaa vaiko ajan hampaan puremaa... Sillalla on ollut reikä, jo niin kauan kuin muistan siltaa pitkin kulkeneeni. Toisinaan se näyttää kyllä kasvavan ja nyt siihen ei enää kannata ajaa edes autolla, kukapa sitä nyt sillankannen läpi ehdoin tahdoin...kyllä silta on kestänyt ja varmaan kestää vielä aikaa ja käyttöä tämänkin jälkeen mutta kyllähän tuollainen reikä jo alkaa heikompia ainakin epäilyttämään, ehkäpä epäilijät ovatkin viisaita, kukapa tietää. Kyllä ainakin sähkiksen saa luvan silta kantaa ja satunnaiset pyöräilijät sun muut kulkijat.

Lenkkikaveri =)

Joki näyttää joistakin kulmista kuvattuna aika isolta virralta. Kesän mittaan palailen usein sillalle, ehkäpä tännekin hieman vähävetisempiä kuvia tulee aseteltua.



Villit ja vapaat sekä kotipörröt

Tämä söpöläinen asusti kaksiossa, elikkä kahdessa samalla seinällä olevassa linnunpöntössä samaan aikaan, taikka ei samaan aikaan vaan eri aikaan...hehe, vuoron perään kävi tarkistelemassa pönttöjen mukavuudet. Tosi havainnollista tässä on se, että miksiköhän kannattaa nuo linnunpönttöjen suuaukot suojata pellinkappaleella taikka putkenpätkällä. Terävät ovat nököhampaat ja pureutuvat näemmä aika hyvinkin kuivaan puuhun.

Elvis pupunen on vuoden vanha, saman ikäinen kuin siskonsa Carrie, tästä tulikin ihan lemmikit kesyt ja villimmätkin tapaukset - tekstiä kun tuo oravainen oli ensin esittelyssä...

"Syömääääään!!!!"  Carrie ja Elvis pitivät kovasti kevään ensimmäisistä vihreistä annoksista, ei paljoa kerralla alkuun mutta tätä kirjoittaessani ovat jo tottuneet tuoreeseen heinämurkinaan ja massut ovat kunnossa pysyneet.

 Hanna kuvasi takapihan lammella Kuovin, tämän lisäksi lammessa on nähty uiskentelevan sorsan ja viime kesänä siellä sukelteli isokoskelo. Saa nähdä jääkö jossain vaiheessa joku uskalikompi tirppa pesimään kun alkaa jo jonkinsortin ruokoa tms kasvaa rannalla, olisi jo kotoisaa vesilinnulle pikkuhiljaa.


lauantai 19. toukokuuta 2012

Keväinen surmanajo on tapahtunut!

Kevään ensimmäinen käärme,
joku oli sen yli ajanut.

Pääskysen viimekesäinen pesä odottaa asukkaita suht valmiin oloisena.
Pakkaset ovat teilanneet pöpöt ja pääskyskoti
taitaa olla niiltä osin siis siivottu...
Viime viikolla näin jo pääskysiä, tähän
omaan pihaan ei vielä ole haarapyrstöt palanneet mutta kyllä
tässä vielä ehtivät.
Kesä on kuitenkin jo ihan nurkalla - oli pääskyt paikalla taikka eivät..