On the road - from the road..

Maitohorsmien aikaa,
hakkuuaukeille tämä kauniin värinen kasvi löytää villivadelman kanssa ensimmäisinä uudet kasvupaikkansa.

Pientareella kasvaa puolukkaa, ja aika hauskan puolukanvarvun latvan huomasin samalla kun heiniä keräilin kuivattavaksi ja koiraa seurailin katseellani.
Koira oli  hermostuneena sillä metsässähän on kaikenlaista elämää.
Seuraavana päivänä näinkin ilveksen loikkivan tien yli - kotiamme kohti...hmmm....
Useimmiten kyllä palstoilla kerrotaan miten koulutetaan ja totutetaan koiraa kohtaamaan muut koirat...mitenköhän sen ilveksen kohtaamisen kanssa sitten? ;)

Tällä kuvausreissulla ei kuitenkaan isompia eläimiä metsässä näkynyt - eipä tietenkään kun oli kamera mukana täydellä akulla...










 
Koira pääsi rauhoittumaan kotiterassille
 ja itse aloin katsomaan omaa saalistani...
 

 ...ja oma saaliini näytti tältä...
Olisittepa nähneet kun sähkikselläni tuolta tulin kotitietä pitkin...tai ehkä oli parempi kun ette nähneet...

Kaikenlaisia yhdistelmiä kranssimuotoon tuli tehtyä pitkin iltaa...

Tässä on kaksi kranssia päällekkäin menossa kuivumaan, pimeään ja kuivaan tilaan.

 

 Kiinnitän styroksilevyyn rautalangasta vääntämilläni koukuilla sieltä sun täältä kuivumaan menevät kiinni jotta ne pysyvät halutussa mallissa kuivumisen aikana.

Pikkuinen kranssi...näihin on tarkoitus kuivumisen jälkeen liittää jotain pientä ja hauskaa taikka kaunista...Jouluista, Pääsiäistä, ...ihan mitä vaan, pohja olisi jo valmiina kuitenkin.

Kyllä luonnosta löytyy kauniita muotoja.

ja lisää kranssia...

Tämän tein pelkästään hiirenvirnoista, niistä saa tehtyä kauniita pohjia ja suhteellisen kätevästikin sillä sopivilla kasvupaikoilla hiirenvirna kasvaa todella korkeaksi ja sen varsi on kohtalaisen joustavaa ja kestävää käännellä ja väännellä tuoreena.

Tämän verran jäi saaliistani tuhoamatta, osa meni kyllä kaneillekin, piharatamoita, valkoapilaa, siankärsämöä, timoteita ja juolaheinää - niistä pupuset pitävät =)

Kellokukkia virkattuja - crocheted clock flowers

Kellokukkia, näiden lajia voi vain arvailla...mutta virkattuja lankamaisia härpäkkeitä ainakin =)

Pihamaalta sopivia oksia ja kukkasidontalangalla langoitetut kukkavarret kieputetaan oman maun mukaan sopiviin kohtiin.

Petteri Punakuonon kasvatusta ja tähdenlentoja

Näitä luonnonkukkasia pitäisi alkaa syksyn mittaan siirtelemään maahan kun nyt niitä on jonkin verran siroteltuna kesän aikana muokatusta kukkapenkistä erilaisiin patoihin ja purkkeihin, eipä tarvinnut taimistolle vaivautua tekemään heräteostoksia tänä kesänä...kauniitahan nämäkin ja monet muut.

Tähdenlentoja terassilla! =)

Jonkin verran olen jo prässännyt kasveja ja jossakin muuallakin piti ainakin olla aika lähelläkin näitä "tähtösiä" - niitä ajattelin vielä ainakin prässiin laittaa tulevia kortteja yms härpäkkeitä varten, saa sitten joskus talvella alkaa sen sorttiset askartelut jos  inspiraatio iskee.

"Voi kauheaa!" Sanoi sammakko...

Koira kävi kaivelemassa...ne ei ole menneet pihamaalle terassin portista oikeinkaan mielellään ja jos ovat menneet niin kovin nopsaan on tassuteltu terassille takaisin ja kuono pystyssä haisteltu ilmaa.
Jokin tuolla metsässä varmaan menee, sellainen jota koirakin väistää.

Mutta että liljapenkkiin pitää yrittää!! 

Kahden suden jäljet tästä ihan läheltä on bongattu joku aika sitten, voivathan nekin täällä vielä pyöriä, taikka ovat yöllä pyörineet ja jättäneet hajuja koirien pelottamiseksi.

Syysasterikin terassin purkkiin eksynyt, näitä on aivan liiaksi asti vieläkin kukkapenkissä, jospa joku niitä raivaisi tuonne lammen penkereelle, siellä saisivat levitä miten haluavat.

Petteripunakuono-kasvusto näyttää nyt tältä, otin avustajan kanssa alimpia lehtiä pois jotta jaksavat tehdä jonkinmoista hedelmääkin.
Muutamia raakileita on jo ilmaantunut mutta kyllä vielä kukkiikin!

Nämähän ovat niitä jouluisia minitomaatteja =)

...vielä kun alkaisivat punertamaan...

...ja kukkia kukkia...

aika syksyisiä ilmoja on ollut, missähän ne elokuiset helteet viipyvät...

kesäretkellä Trolssissa =)

Lähdettiin retkelle, minä sähköpyörätuolillani ja likka fillarilla, koira omilla tassuillaan hölkkäsi.
Määränpäässä oli niin kaunista että tuli otettua kuvia aika lailla...

Kesäleimut kukkivat kaiken värisinä - aivan ihania, ja kaunis oli sää myös, aurinko paistoi ja kaikin puolin kiva retkipäivä.

Tämän köynnöksen nimeä pohdittiin, onkohan karhunköynnös?

Onkohan pääsky kanavavahtina X)

Orvokit ovat kyllä sitkeitä kasveja, itsestään kylväytyvät ja sitten vielä kasvavat sepelissä...

Tämä köynnös oli myös pohdinnan alla että mikäköhän mahtaa olla tämän laji? On kylvetty siemenistä tänä keväänä ja komeasti kasvaa, kukkasia siinä ei vielä ollut eikä nuppujakaan joten ei voinut kukkien laadustakaan arvata nimeä tälle komistukselle.

Kelloköynnös? Hitsi kun ei niitä kukkia ollut vielä...

Joillakin on vaan niin kaunis puutarha, silmä ja sielu lepää ihan kun katselee.

Pionit kukkivat täydessä kukassaan, kukkien koosta voisi sanoa että tämä kasvii kukkii "ihan koko kukkasin" =)

Huoh, ihanuutta. Itselläni kasvaa myös Pioni, mutta on varmaan joku perus-maatiais-yksinkertainen laji, vaalean lilertävät kukat, aika isot kyllä mutta näiden rinnalla aivan simppelit ja pienet...

Punaisen-lilertävn-pinkki Lupiini, olipas kiva...

Lenkkikavereista toisen kuvan saapi julkaista, toiselta en kysynyt ja arvelen ettei toivoisi kuvaansa maman blogissa roikkuvan....

Repanuuti, Pepona del Bolanio on myös Espanjanvesikoira. Hyvin jaksoi koko matkan ja perillä sai kulkea vapaana kun uskoo niin hyvin mitä sille sanoo, oikeasti Repanuuti kyllä vahti minne oma väki kulkee ja oli perässä koko ajan, oikein oli paimenkoiran elkeet vahvasti.

 

Matkaa oli yhteen suuntaan 5,16 km ... muistaakseni ainakin, en montaa metriä valehtele kuitenkaan jos tuon matkan ilmoitan, korjailen tietoa jos nyt huijasin....

kukkaseppele ja grillivahti

Näin ihanan kukkaseppeleen sain avustajaltani ennenkuin hän jäi kesälomalle. Tuo kesäloma on kyllä jo pidetty ja töihin tullut mutta tselläni kun nämä blogikuvat odottavat aina jonkin aikaa ennenkuin saan aikaiseksi jotain kirjoitella kuviin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Enkelipatsas sai seppeleen, he pitivätkin hyvän huolen siitä, sillä kukissa olikin niin pitkät varret että saivat vettä hyvin ja seppele säilyi kukassa viikon päivät!

Grillivahtina Espanjanvesikoira Vale del Bolanio. Valen kirsua kutittelee paistuvan pihvin tuoksut =)

Tomaattikin kukkii vaikkakin aika myöhään verrattuna aikaisempiin vuosiin. Kukkia on ollut toisaalta jo kauan ja tätä blogia kirjoittaessani tomaatit ovat vieläkin kukassa mutta on jo pieniä raakileitakin ilmestynyt. On ollut niin viileät ilmat ettei ole tomaattiparkakaan arvannut enempää kasvaa... Nämä kylvin ihan ajoissa, otin siemenet Jouluna hankituista "Petteri Punakuonon nenistä" elikkä tuli hankittua sellainen kiva pieni muovipurkki jossa oli oikeastikin Petterin kuva ja nimikin joten meillä kasvaa nyt Petterin neniä =)

Sormustinkukka ja Rentun Ruusu

Sormustinkukka on aivan ihanan näköinen mutta pitää muistaa että kaikki kaunis ei ole kuitenkaan ihanaa ja turvallista - Sormustinkukka on erittäin myrkyllinen.
Jos pitelet paljain käsin myrkyllisiä tai myrkyllisiksi epäilemiäsi kasveja, on hyvä aloittaa käsien pesu kylmällä vedellä ja huuhtoa hyvin ennenkuin säätää lämpöä veteen enemmän, sillä lämmin vesi avaa ihohuokosia ja myrkyt yms pääsevät sujahtamaan helpommin ihon syvempiin kerroksiin ja vaikkei mitään vakavampaa tapahtuisikaan niin paikallisen ihottuman riski ainakin saattaa kasvaa.
Sormustinkukka leviää aivan itsekseen tehokkaasti sopivalla paikalla, se ei kuki heti samana vuonna kuin se itää vaan tekee pelkän lehtiruusukkeen ensimmäisenä vuotenaan, vasta toisena keväänä alkaa kasvi lykätä pidempää vartta ja suurempaa lehtiruusuketta ja tietenkin ne kukkaset ilmestyvät kuvaan myös.
Lannoittaminen tekee hyvää tällekin kukkivalle, ainakin hevonpaska eli perinteinen hevosen lanta kasvatti pihapatoihin siirretyt taimet aivan valtaviksi!
Nyt joku ajattelee että: "no voi hyvänen aika, kaikki kasvithan kesällä lannoitetaan..." mutta esim.krassit ovat aika herkkiä lannoitteille, helposti saa koristekrassin kitumaan jos menee lannoittamaan samalla energialla kuin muut kukkivat ihanuudet.

Maitohorsma leviää hakkuuaukeille ainakin joutuisasti villivadelman kanssa kilpaillen, tässä kuitenkin on ihan kukkapenkissä maitohorsmat, onhan sekin kukkanen kuitenkin eikä mitenkään erityisen rumakaan, kauniin värinen ainakin - ja kookas...tarpeeksi kookas tähän tapaukseen kun juhannusruusut ovat jo valkeanaan kukkineen ja sade hakannut kuihtuneet pois puskista niin maitohorsma kukkii kauniin lilertävänä vielä - jatkoa puskan kukinnalle.
Montaa horsmaa, tuota rentun ruusua ei voi tietenkään juhannusruusujen kaveriksi jättää, en tiedä kuinka helpolla horsma voittaisi kasvupaikkakilpailunsa oikean ruusun kanssa, muutamia varsia on jätetty kuitenkin ja jos vaan piikikkääseen ruusupuskaan joku uskaltautuu niin olisihan se hyvä että tulisi nypittyä kukkavarret pois ennenkuin se valkoinen untuva alkaa siemenvaiheessa lentämään pitkin pihamaata.

crocheting - virkattuja