kukkaseppele ja grillivahti

Näin ihanan kukkaseppeleen sain avustajaltani ennenkuin hän jäi kesälomalle. Tuo kesäloma on kyllä jo pidetty ja töihin tullut mutta tselläni kun nämä blogikuvat odottavat aina jonkin aikaa ennenkuin saan aikaiseksi jotain kirjoitella kuviin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Enkelipatsas sai seppeleen, he pitivätkin hyvän huolen siitä, sillä kukissa olikin niin pitkät varret että saivat vettä hyvin ja seppele säilyi kukassa viikon päivät!

Grillivahtina Espanjanvesikoira Vale del Bolanio. Valen kirsua kutittelee paistuvan pihvin tuoksut =)

Tomaattikin kukkii vaikkakin aika myöhään verrattuna aikaisempiin vuosiin. Kukkia on ollut toisaalta jo kauan ja tätä blogia kirjoittaessani tomaatit ovat vieläkin kukassa mutta on jo pieniä raakileitakin ilmestynyt. On ollut niin viileät ilmat ettei ole tomaattiparkakaan arvannut enempää kasvaa... Nämä kylvin ihan ajoissa, otin siemenet Jouluna hankituista "Petteri Punakuonon nenistä" elikkä tuli hankittua sellainen kiva pieni muovipurkki jossa oli oikeastikin Petterin kuva ja nimikin joten meillä kasvaa nyt Petterin neniä =)

Pääseekö sinne?

Julkisiin tiloihin luulisi pääsevän pyörätuolilla sujuvasti, kuten eri poliklinikoille ainakin....

Tällaiset luiskat löytyy Porista nuorisopsykiatrian poliklinikalta kun on ensin päässyt kohtalaisen korkeiden kynnysten yli avustajan kallistelemana.
Ei tarvinne mainita ihmeemmin että sähköpyörätuolilla ei ole mitään asiaa ko.laitokseen...
edellisellä kerralla ja samalla ensimmäisellä käyntikerrallani täällä poliklinikalla en edes osannut aavistaa ettei poliklinikalle pääsisi pyörätuolilla joten sähkiksen kanssa soitellen sotaan...
Ensin vaihtoehtona oli etuovelta käynti, taksikuski toi autostaan luiskat ja pääsin etuovesta sisälle ja se vaiva oli aivan turhaa sillä edessä kohosi muistaakseni kymmenkunta porrasta, samanlaisia kuin tässä kuvassakin on mutta siis hurjasti enemmän peräkkäin ja korkealle olisi pitänyt kiivetä.
Missään ei minkäänlaista soittokelloa, puhelinnumeroa johon voisi soittaa, numerotiedustelun kautta soitto ja vastaanottoon yhdistetyn puhelun jälkeen asialle ei isommin selvyyttä tullut, kysyttiin vain: "mutta voihan poika tulla itsekseenkin?"
Jotenkin kyllä parempi vaihtoehto olisi että itsekin pääsisin vastaanotolle kerta käynti oli ensimmäinen....
Taksikuski hoksasi tutkia rappukäytävää ja kiersimme takaovelle josta tämä edellinen kuvan on otettu.
Noilla kuvassa näkyvillä luiskilla ylös - taksikuski auttoi takaa ja eräs ohikulkija edestäpäin ja itse lähinnä yritin olla ilman näkyvää paniikkia, minähän sitä tikkua kääntelin mikä vauhdin ja suunnan määrää...
Tasanteelle päästiin ja ehjin nahoinkin vielä. Seuraavaksi hoksattiin ettei olut tälläkään mitään hyötyä kun ei hissiin mahtuisi kuitenkaan ja poliklinikka on toisessa kerroksessa.
Taksikuski kipaisi kävellen lainaamaan jostain manuaalituolia ja löysi sellaisen terveystalosta aulasta, se mahtuikin hissiin kun ensin irroitettiin jalkalaudat - eli ei aivan "heittämällä" kuitenkaan.
Vastaanotolle siis pääsin myös ensimmäisellä kerralla, kiitos taksikuskin, nyt toisella kerralla lähdin jo kotoa omalla manuaalituolillani ja siltikin tuo ensimmäinen luiskaviritys hirvitti. Ilman avustajaa ja ylimääräistä apulaistakin vielä ei mitään asiaa poliklinikalle.