Peikon pesä, kivi aivastaa ja oksanokka?

Kuten kuvasta näkyy, olin toukokuun ensimmäisenä päivänä lenkillä, aurinko paistoi ja keli oli ihan hieno. Täällä tulee silmäiltyä tuonne metsän siimekseen aika useinkin, siellähän asustelee metsän väkeä tietysti ja vaikka ne yleensä ihmistä ja ihmisen kulkua väistävät ja tarkkailevat piiloistaan niin siltikin tulee itse tutkailtua puiden lomaan josko jonkun elävän näkisi - toisaalta tätäkin toivoo ja toisaalta taas ajattelee että mitä hittoa sitä tekisikään jos vaikka nallukka tassuttelisi vastaan...sähkiksellä ei kovin lujaa pääse kotiin kuitenkaan eikä sen tööttikään isosti säikäytä.          Joka tapauksessa, likka oli mukana ja kuvailtiin kaikenlaista, sitten metsään tähyiltyäni huomasin tämän pesän. Tämähän on oikeasti Tapaninmyrrskyn kaatama puu mutta sen juurakko näyttää ihan joltain Narnian peikkokodin suuaukolta.                                                                                                Muutahan ei sitten enää tarvittukaan kuin antaa mielikuvituksen laukata, ravata ja lentää niin saimme hilpeän mielen ja sen jälkeen näimme jo mielikuvituksen värittäminä puolitotuuksina ilmeneviä metsän peikkopesiä siellä sun täällä. Olisi enää puuttunut jooku oksan rapsahdus ja koiran säikähdys (koira oli mukana) ja olisimme molemmat lentäneet kotiin tasaisen lujaa vauhtia kirkuen ja toivottavasti ainakin - nauraen.

Joskus kun ajatuksissaan istuu terassilla ja kuuntelee lintuja ja luonnon ääniä, miettii ja pohtii vaikkei aina ole edes ajatusta mielessä, huomaa kaikenlaista. Tämäkin kivi on ollut koko edellisen talven jossain kohdin terassia, taisi olla viime kesänkin enkä ollut huomannut - taikka sitten kivi on talven aikana laittanut suunsa mutruun, nenän lyttyyn ja aikoo aivastaa...??

Sorsalintu, puutavi, oksanokka, mollosilmäinen kuivaharakka, kiero-oksainen lättänokka?!?!?!

Kurkipönttö?

Anoppilan linnunpöntöt oli pakko ottaa kuvana mukaan, maisema on niin kaunis niiden takanakin ja pönttöjä on useita puissa, asukkaitakin ja niitä on mukava seurailla. Itsellämme ei nyt olekaan kuin kaksi oravanpönttöä ja terassin ulkolaudoitukseen on pesiytynyt jo toiseksi vuodeksi alivuokralainen nimeltään "Sinitintti". Sinitiaisella onkin jo ahkerat puuhat meneillään, eilen kuuntelin että kuulenko oikeasti jo omiani vai ollisiko mahdollista jotta alivuokralaisella olisi jo perheenlisäystä tapahtunut, nokkia ruokittavana lisää.

Silllälailla sirkuttavalta laudanrako kuulosti. Viime kesänä koitin tarkkailla alivuokralaisiani ja olin aivan varma että saan vielä ne pikkuisetkin tirpat kuvattua mutta kyllä ne ehtivät pesänsä jättää sillä aikaa kun en ollut kameran kera väijymässä. Aika kesyksi tulee luonnonlinnutkin kun ihan likellä arvaa pesiä.

Tämä kuva onkin jo otettu ihan touukokuun alkupuolella ja näppääjänä oli Lasse. Huomasin olohuoneen ikkunasta aamusella kurjet ja poitsu kipaisi ottamaan kuvan aamuvarhaisen kaulannotkistajista. On ne upeita lintuja.

Villit ja vapaat sekä kotipörröt

Tämä söpöläinen asusti kaksiossa, elikkä kahdessa samalla seinällä olevassa linnunpöntössä samaan aikaan, taikka ei samaan aikaan vaan eri aikaan...hehe, vuoron perään kävi tarkistelemassa pönttöjen mukavuudet. Tosi havainnollista tässä on se, että miksiköhän kannattaa nuo linnunpönttöjen suuaukot suojata pellinkappaleella taikka putkenpätkällä. Terävät ovat nököhampaat ja pureutuvat näemmä aika hyvinkin kuivaan puuhun.

Elvis pupunen on vuoden vanha, saman ikäinen kuin siskonsa Carrie, tästä tulikin ihan lemmikit kesyt ja villimmätkin tapaukset - tekstiä kun tuo oravainen oli ensin esittelyssä...

"Syömääääään!!!!"

  Carrie ja Elvis pitivät kovasti kevään ensimmäisistä vihreistä annoksista, ei paljoa kerralla alkuun mutta tätä kirjoittaessani ovat jo tottuneet tuoreeseen heinämurkinaan ja massut ovat kunnossa pysyneet.

 Hanna kuvasi takapihan lammella Kuovin, tämän lisäksi lammessa on nähty uiskentelevan sorsan ja viime kesänä siellä sukelteli isokoskelo. Saa nähdä jääkö jossain vaiheessa joku uskalikompi tirppa pesimään kun alkaa jo jonkinsortin ruokoa tms kasvaa rannalla, olisi jo kotoisaa vesilinnulle pikkuhiljaa.

Keväinen surmanajo on tapahtunut!

Kevään ensimmäinen käärme,
joku oli sen yli ajanut.

Pääskysen viimekesäinen pesä odottaa asukkaita suht valmiin oloisena.
Pakkaset ovat teilanneet pöpöt ja pääskyskoti
taitaa olla niiltä osin siis siivottu...
Viime viikolla näin jo pääskysiä, tähän
omaan pihaan ei vielä ole haarapyrstöt palanneet mutta kyllä
tässä vielä ehtivät.
Kesä on kuitenkin jo ihan nurkalla - oli pääskyt paikalla taikka eivät..