enkeleiden uusiutuminen, kätösten oikea paikka?

Pitikö muistaa jotain? Eikös sormeen laiteta lankakieppi solmuun jos on ihan pakko muistaa jokin asia minkä jo valmiiksi on ajatellut melkoisen varmasti unohtuvan...

Koiran ehostama virkkaamani kesähattu saa uuden elämän enkelin siipinä. Rautalankaa, sakset ja virkkuunjätettä, siitä se idea sitten lähti lapasesta...

Ideana ehostaa rikki mennyt enkeli, oikeastaan rikkoutunut enkelipariskunta. Jonkinasteista halpatuontivaltion betonia tms valua alunperin, rikkoutuneista kappaleista  löytyi kipsin tapaista, sementin oloista ja pieniä sekä hieman suurempiakin kiviä...

Tässä melkein kaikki tarvittavat, eli Powertex kovetin, enkelinkappale, vanha t-paita, sanomalehteä, sivellin, virkkuunjätettä...toista olen tässä jo käsitelly, asettelin enkelin sanomalehtijalustalle, upotin t-paidasta leikattua kappaletta kokonaan Powertexissä ja sanomalehdestä pyörittelin pallon enkelin viereen, se tuli ihan taktisena lisänä sillä muuten olisi siipipuoli enkeli kaatunut....kaatunut ennen kuin Powertex olisi ehtinyt kovettua edes vähän, mutta onneksi mielikuvitus antoi lisäsiipiä..

Enkelin toinen siipi oli vielä jämänä paikoillaan ja sitä käytin apuna kun kiinnitin rautalangalla uusia pitsisiipiä paikoilleen, kaikenmoiset keinothan ovat sallittuja.

Tyttöenkeli sai siipensä t-paidan ja rautalangan yhteisestä liitosta höystettynä Powertexillä ja ehkä muutaman lievän voimasanasenkin saattelemana kun ei ihan niin helpolla asettuneet kohdilleen, kaikki ei käy niin helpolla aina - ei edes joka kerta.

Powertexillä on tarkoitus sivellä ja valella koko hoito, siten siitä tulee valmiina säänkestävä kun käytän tuota harmaata versiota kovettimesta. Silkkikukkasiakin sattui löytymään talven jäljiltä pihan kukkapadasta ja kun ne olivat jo aikalailla haalistuneet mutta muotonsa olivat säilyttäneet niin tällaiseen tarkoitukseenhan kukanjämät olivat ihan omiaan. Powertex alkaa jähmettyä aika nopeasti mutta teos pysyy aika kauan vielä sellaisena että pystyy muuttelemaan helman asentoa taikka lisäämään taikka jopa poistamaan jotain mitä ei loppujen lopuksi haluakaan teokseen liittää taikka lisäähän aina saa uusien kovetinkerrosten avulla liitettyä.

Poikaenkeli näyttää aika raadolliselta tässä vaiheessa vielä mutta jotenkin sen tuominen samaan kuvaan neitoenkelin kanssa antaa hurjan muutoksen tulla esille ihan eri tavalla saatikka olisin vain valmista rauhanturvaajaa esitellyt. Paljon saa aikaan kun alkaa vaan suttaamaan ja suttaamistahan tämä aika paljolti onkin ja varsinkin kun unohdin laittaa ne lateksihanskat käsiini - siinä ne olivat ihan käden ulottuvilla mutteivät itsekseen kiivenneet sormilleni niin huomasin vasta kun "peli oli menetetty" käsien puhtauden ja näppien liimaamattomuuden osalta että jotain unhottui... Powertex lähtee käsistä kyllä kohtalaisen hyvin kun nopsaan menee pesemään lämpimällä veedellä ja saippualla, kannattaa laittaa lopuksi jotain käsivoidetta sillä tuo kovetin kuivattaa kyllä kädet tehokkaasti ja jollei halua nimenomaan alkaa seuraavan projektin hiomista suorittamaan paljain käsin jotka santapaperista kävisivät kuin väärä raha niin suosittelen lämpimästi voitelua työn jälkeen.

Poitsuenkeli vielä taustaansa esittelee, jossainhan minulla oli valmiinakin kuva tästäkin....pitää alkaa selaamaan tietokoneen kansoioita - miksiköhän valokuvia ei tule laitettua samala kerralla järjestykseen kuin ne lataa kamerasta koneen uumeniin...sitten saa arvailla päivämääristä ja muista numeraalisista vinkeistä että missäköhän kansiossa oli mitäkin...

Lisää kuvia löytyi, tässä lähikuvaa niistä kukkasista joita talvi oli haalistanut ja jotain kuitenkin jättänyt jäljellekin, eli aivan käypää kovetettavaa. Kahteen kertaan kovetetta, siinä oli riittävästi ainetta että jäivät tanakasti ojennukseen.

Neitoenkeli poseeraa...

Ja nuttura ei tutise =)

Parivaljakko poseeraa, älkää kysykö miksi poikaenkelillä on pitsiset siivet ja tyttelillä kankaiset - ehkäpä poikaenkelille annetaan mahdollisuus pieneen feminiiniseen ulkoasuun. Pojalla on muuten alustanaan laudan kappale, ihan normaalia "jotain mitä nurkista sattui löytymään" -lautaa, varmaan talosta jäänyttä purkulautaa pätkä, ei mahdoton vaihtoehto.

Ta-daa!! Kädet heiluttavat heipat tällä kertaa, nämä on saaneet muotonsa puuvillaisista työhanskoista, virkatulla ruususella somistettuna, vajaakanttisella laudanpätkällä esiteltynä, Powerrtexilla kovetettuna ja sanomalehti-puuvillapusero-talouspaperirulla-kuplamuovi-tyynyntäyteyhdistelmällä täytettynä, rautalanka tukee sormia ja aurinko lämmittää näemmä kämmeniä. =) Pohdin vieläkin minne sijoittaisin kätöset? Postilaatikon kanteen? Kaivon kannelle? Aitan oven yläkarmiin? kukkapenkin kiville? ...Auton puskurille? Puun rungolle/oksalle? Mansikkamuoville taimien lomaan? hehe, paikkoja olisi montakin mutta missä olisi se kaikkein paras kohde, vai pitäisikö kätösett vaan siirtää vuoroin vähän sinne sun tänne?

Hymykenkä

Lisää Powertexkokeiluja.... Tässäpä likan lenkkari, vähän irvisti kärjestä ja lisää sai repiä jotta kunnon irvistyksen saisi kengälle aikaan.. Kukkapurkki varresta sisälle, lisäksi päällystystä sanomalehden ja autonpesurätiksi menevästä t-paidasta hieman lisää, siitä sai jonkinverran sukanvarren oloa kukkapurkin reunoille mutta sitten kun sain Powertexillä valeltua koko hoidon, aloin miettimään että miksi ihmeessä en laittanut parittomista sukista jo valmista sukkaa...noh, seuraavan poposen kanssa sitten muistan.

Hymyhuulet suukon saavat...trallal-lal-lal-lallati-laa... akryylimaalila pintaan ja myös hampaiden valkaisu (huom, kengän hampaiden) onnistui toisella maalikerroksella ihan kohtalaiseesti.

Hiuskiehkuraa ja muodikasta pallokuosia ylle..

Silmämeikistä tuli sinertävää sorttia ja silmäripsiksi on idea joka odottaa hetkeä kun löydän nurkista sopivaa tarviketta... Valmiin oloinen ja säänkestäväkin olisi, toisaalta tämä saattaa joutua kynäpurkiksi taikka muuten vaan kirpputoripöydälle myyntiin, pitää miettiä mitä tekisi. Voihan tuo olla somistuksena pihalla tämän kesän kuitenkin =)

Peikon pesä, kivi aivastaa ja oksanokka?

Kuten kuvasta näkyy, olin toukokuun ensimmäisenä päivänä lenkillä, aurinko paistoi ja keli oli ihan hieno. Täällä tulee silmäiltyä tuonne metsän siimekseen aika useinkin, siellähän asustelee metsän väkeä tietysti ja vaikka ne yleensä ihmistä ja ihmisen kulkua väistävät ja tarkkailevat piiloistaan niin siltikin tulee itse tutkailtua puiden lomaan josko jonkun elävän näkisi - toisaalta tätäkin toivoo ja toisaalta taas ajattelee että mitä hittoa sitä tekisikään jos vaikka nallukka tassuttelisi vastaan...sähkiksellä ei kovin lujaa pääse kotiin kuitenkaan eikä sen tööttikään isosti säikäytä.          Joka tapauksessa, likka oli mukana ja kuvailtiin kaikenlaista, sitten metsään tähyiltyäni huomasin tämän pesän. Tämähän on oikeasti Tapaninmyrrskyn kaatama puu mutta sen juurakko näyttää ihan joltain Narnian peikkokodin suuaukolta.                                                                                                Muutahan ei sitten enää tarvittukaan kuin antaa mielikuvituksen laukata, ravata ja lentää niin saimme hilpeän mielen ja sen jälkeen näimme jo mielikuvituksen värittäminä puolitotuuksina ilmeneviä metsän peikkopesiä siellä sun täällä. Olisi enää puuttunut jooku oksan rapsahdus ja koiran säikähdys (koira oli mukana) ja olisimme molemmat lentäneet kotiin tasaisen lujaa vauhtia kirkuen ja toivottavasti ainakin - nauraen.

Joskus kun ajatuksissaan istuu terassilla ja kuuntelee lintuja ja luonnon ääniä, miettii ja pohtii vaikkei aina ole edes ajatusta mielessä, huomaa kaikenlaista. Tämäkin kivi on ollut koko edellisen talven jossain kohdin terassia, taisi olla viime kesänkin enkä ollut huomannut - taikka sitten kivi on talven aikana laittanut suunsa mutruun, nenän lyttyyn ja aikoo aivastaa...??

Sorsalintu, puutavi, oksanokka, mollosilmäinen kuivaharakka, kiero-oksainen lättänokka?!?!?!