Erään lenkin kuvatuotoksia

Vanhalta myllysillalta on joku pakko aina ottaa kuva taikka pari, ja jos ei kameraa mukana niin ainakin on pysähdyttävä katsomaan ja kuuntelemaan veden ääntä.

 Näissä kuvissa on vesi kevätkorkealla, toisaalta, koko talven oli joessa vettä mielestäni enemmän kuin monena muuna talvena.

Veden solina on jollakin tapaa rauhoittavaa jos ei siis ole jo valmiiksi kiire itsellä poistua paikalta, silloinhan ei rauhoitu kuin halolla päähän..

Sillankaiteet ovat vuosikaudet olleet aika huonossa hapessa - vai voisikos niin sanoa että hapessa...ennemminkin kehnossa puussa kun kerta kiviset tolpat olisivat odotelleet jo jonkin aikaa, sikäli mikäli nuo vanhat ajan patinoimat pylväät vielä olisivat käyttökelpoisia.

Vesi nousi sen verran että rentukat kukkivat kuin akvaariokasvusto ikään.

Onkohan tämä sitten ajan patinaa vaiko ajan hampaan puremaa... Sillalla on ollut reikä, jo niin kauan kuin muistan siltaa pitkin kulkeneeni. Toisinaan se näyttää kyllä kasvavan ja nyt siihen ei enää kannata ajaa edes autolla, kukapa sitä nyt sillankannen läpi ehdoin tahdoin...kyllä silta on kestänyt ja varmaan kestää vielä aikaa ja käyttöä tämänkin jälkeen mutta kyllähän tuollainen reikä jo alkaa heikompia ainakin epäilyttämään, ehkäpä epäilijät ovatkin viisaita, kukapa tietää. Kyllä ainakin sähkiksen saa luvan silta kantaa ja satunnaiset pyöräilijät sun muut kulkijat.

Lenkkikaveri =)

Joki näyttää joistakin kulmista kuvattuna aika isolta virralta. Kesän mittaan palailen usein sillalle, ehkäpä tännekin hieman vähävetisempiä kuvia tulee aseteltua.