Ystävän kanssa Ikeaan,
tuossa viereisen kuvan keltaisessa osassa on sisäänkäynti jossa on suuri pyöröovi.
Siinä kylttiä että pyörätuolilla liikkuvat sekä keppivanhukset joutuvat kuitenkin käyttämään uloskäyntiä sisäänkäyntinä.
Invapaikat kätevästi sisäänkäynnin edessä kuitenkin.
Me kuitenkin katsoimme vilkuilevia ihmisiä suoraan silmiin ja hymyilimme mennessämme pyöröovista - sen jälkeen kun sen pikkuisen kynnyksen yli ystäväni/avustajani sai pyörätuolin hilattua. Olin liikkeellä manuaalituolilla siis, en sähköisellä kultatuolillani sillä se ei olisi mahtunut ystäväni autoon.
Uloskäynti ja sisäänkäynti näyttävät olevan aika lähekkäin kuten tuossa kuvassa näkyy mutta...
...vasta kun olimme kierrelleet ainakin suurimman osan valtavasta myymälästä ja ihastelleet kaikenlaisia myytäviä juttuja, aloimme tehdä lähtöä pihalle, autolle ja jatkamaan matkaamme toisaalle.
Kassalla oli itselleni uusi tuttavuus eli se automaattikassa jonka käyttöä ainakin edellämme olevaa henkilöä avusti kohtalaisen äkeän oloinen naisihminen, henkilökuntaa ei tehnyt mieli alkaa paikalle kutsumaan, mutta onneksi ystäväni olikin jo vanha tekijä ja auttoi minunkin ostokseni kassatoimintojen ohi ja maksettuani lähdimme ulos.
 |
| Ulos ovista pääsi kyllä hienosti mutta vaikka ne invapaikat parkkiksella olivat kauniisti rivissä heti sisäänkäynnin lähellä - jota siis emme olisi saaneet käyttää, itse parkkipaikalle tuolta suurmyymälästä ei sitten ihan helpolla päässytkään. | | | | | | | | | | | | | | | |
|
|
|
|
 |
| Jalkakäytävää ympäröi vankka aita, tuollaisesta putkesta tehty ja jonka välit olivat sen verran souat ettei niistä päässyt kuin kävelevää väestöä olevat ihmiset läpi ostoskasseineen, meidän piti etsiä jokin portti aidasta että pääsisimme autolle. Portti löytyikin, aikamoisen matkan päästä siitä ulko-ovesta, loppujen lopuksihan se oli aivan toisessa päässä kko rakennusta ja vielä katoksella jatkettuna rakennuksen ohikin - ja Ikea on aika suuri rakennus....se siäänkäynti on siis aivan toisessa päässä rakennusta tästä kuvasta katsottuna..ja ne invapaikat myös... |
|
 |
| Pääsimme sentään siltä uloskäyntioven jälkeiseltä käytävältä pois, samalla pois katoksestakin mutta onneksi ei sentään sadellut. Ei kyllä olisi onnistunut siitä aidan portin jälkeen mennä toisella puolella pihaa olevalle parkkipaikalle ollenkaan, sillä kadun reunat olivat korkeat aivan joka suuntaan katsottuna, yhtäkään kohtaa ei ollut luiskattu jotta siitä olisi päässyt menemään!! |
 |
| Tämä kuva on otettu siitä portin vierestä josta pääsi pois aitojen sisältä, ja äkkiseltään ei näy vaihtoehtoa sille, mistä kautta pääsisi pois jalkakäytävältä parkkipaikan tasolle...mutta sellainenkin löytyi. Tarkkasilmäinen ystäväni huomasi sen - kuvassa vasemmallahan on sitä aitahirvitystä ja se pitää kiertää jotta pääsee sille yhdelle ja ainoalle loivennetulle kadunreunalle...tosiaan, onneksi ei satanut! |
 |
| Parkkialue jolle ei siis ole minkäänlaista pääsyä on kyllä aika suuri alue sekin.. |
ja tässä on sitten se loivennettu kadunreunakivetyksen kuvatus.
On sen verran jyrkkä systeemi että manuaalituolilla peruuttamalla ja kallistelemalla pääsi alas parkkipaikalle, sähköpyörätuolillahan ei olisi ollut asiaa kokeillakaan, oikeastikin on sen verran jyrkkä systeemi ja korkea.
 |
| No sittenpä ei muuta kuin sinne autolle....tämän kuvan hoksasin ottaa vasta kun olimme jo kulkeneet jonkin matkaa mutta kyllä tulee keppivanhuksien ja pyörätuolilla kulkevienkin matka pitkäksi...sillä tämä reitti nähdäksemme olisi myös käänteisessä järjestyksessä ollut se sisäänkäynti... |
 |
Onneksi sentään taivaan maisemat olivat kauniit ja tosiaan - ei satanut...
|
 |
| Vaan Ikeassa kun oli kotinäyttelyitä niin satuinpa löytämään kohtalaisen kivan keittiön, tasoja pitäisi olla eri korkeuksilla ja muutoinkin itsellänii ei toimisi ihan tuollaisena, mutta silmille oli ihan nätti. |
 |
| ...ja ne jotka tietävätkin jo matkasta ovelta autolle niin voivat varmaan levähtää jossain näistä makuuhuone esittelyistä, tässäkin kaunista kokonaisuutta, valkoiset pinnat vaihtaisin kyllä lempeämpään vaaleaan puun väriin...mutta kaunis on tämäkin. Kaiken kaikkiaan esittelyt oli hoidettu kauniisti ja myyviksi, somistajille 10+ tai kuka ne nyt onkaan rakentanut. Ainut miinus oli noissa näyttelyissä se, että käytävältä kun poikkesi sinne huoneisiin kurkistelemaan niin joutui ylittämään kynnyksen joka ei ollut kovin suuri, mutta tarpeeksi suuri ettei pyörätuolia heikompivoimainen välttämättä saisi kelattua niiden yli. Itse en ainakaan, mutta minullahan oli apua mukanani jo muutoinkin =) |
