Lentäjien sukua

Eihän ole väärin sanoa tinttiä lentäjän sukulaiseksi, sitähän se on ihan oikeasti. Jos sanoisi että "EI" Ei ole lentäjäsukua tämä niin aika kurjaahan sekin tintin näkökulmasta olisi, kävellä nyt pitkin pihoja ja koittaisi hyppelemällä päästä linnunruoka-apajille...

Käki on kukkunut jo jonkin aikaa ja kukkuukin sitten ihan täydellä kukunnalla! Ihan hassu käki, Se vastaa kun pihalla joku ihminen koittaa matkia käen kukkumista, tämä ei ole kuva käestä mutta jossain on kyllä sellainenkin otos ja aikalailla samanlaisesta tilanteestakin vielä, eli puun latvasta. Tässä on ystävämme käpytikka, talvitalin ahmija ja kävynkantaja ahkerammasta päästä.

Keikkupyrstöisestä keväänkertojasta ei enempiä, Hanna nappasi kuvan tästä iloisen oloisesta hyönteissyöjästä.

Perhonen sentään....se perhosbaari olisi tehtävä ihan ehdottomasti tänä suvena....

Tämän tirpan nimeä kyselin facebookin puolellakin kun en ole moista rosvonnäköistä naamiolintua ennen huomannut pihapiirissä ja pikkulepinkäiseksihän väki tämän nimesi.

Näyttää kyllä vähän Angry Birdsillekin....

Kurkipönttö?

Anoppilan linnunpöntöt oli pakko ottaa kuvana mukaan, maisema on niin kaunis niiden takanakin ja pönttöjä on useita puissa, asukkaitakin ja niitä on mukava seurailla. Itsellämme ei nyt olekaan kuin kaksi oravanpönttöä ja terassin ulkolaudoitukseen on pesiytynyt jo toiseksi vuodeksi alivuokralainen nimeltään "Sinitintti". Sinitiaisella onkin jo ahkerat puuhat meneillään, eilen kuuntelin että kuulenko oikeasti jo omiani vai ollisiko mahdollista jotta alivuokralaisella olisi jo perheenlisäystä tapahtunut, nokkia ruokittavana lisää.

Silllälailla sirkuttavalta laudanrako kuulosti. Viime kesänä koitin tarkkailla alivuokralaisiani ja olin aivan varma että saan vielä ne pikkuisetkin tirpat kuvattua mutta kyllä ne ehtivät pesänsä jättää sillä aikaa kun en ollut kameran kera väijymässä. Aika kesyksi tulee luonnonlinnutkin kun ihan likellä arvaa pesiä.

Tämä kuva onkin jo otettu ihan touukokuun alkupuolella ja näppääjänä oli Lasse. Huomasin olohuoneen ikkunasta aamusella kurjet ja poitsu kipaisi ottamaan kuvan aamuvarhaisen kaulannotkistajista. On ne upeita lintuja.

Lotuksen kukkia

Lotuksen siemenet, tilasin Ebayn kautta Lotuksen siemeniä ja vaikka epäilin aluksi mitä mahtaa tulla, itävätköhän ollenkaan jne, niin jo kolmantena päivänä siitä kun veteen oli siemenet laitettu ohjeiden mukaan toimien - ensimmäinen jo näytti itämisen merkkejä! Uskomatonta oikeastaan, ei rikkaruohotkaan idä noin nopsaan jos yrittää ainakaan.

Kaikkein nopeiten saa kyllä Lumpeet ja Lotukset kukkimaan kun tekee ne ihan omin käsin - koukku vsan käteen ja suht sopivaa lankaa.

Laitan kyllä jossain vaiheessa noista ihan oikeistakin itäneistä tietoiskun mikäli ne nyt multiinlaiton jälkeen vielä ovat tyytyväisin versoin kasvamassa.

Kun lotukset laitoin vesipurkkiin, katkoin ensin tylpästä päästä kivikovaa siementä sivuleikkureilla palan kuorta pois jotta siemen saa vettä sisälleen ja on edes jonkinasteinen itämisen mahdollisuus... Tärkeää oli se, että vesipurkin vesi vaihdettiin kerran taikka kaksi päivässä puhtaaseen, se siemenen pinta suttasi veden kyllä aika mustaksi nopeasti.

Kun varret olivat siinä mallissa että toista lehtiruotoa pukkasi tulemaan, laitoin siemenet multiin, tässä vaiheessa epäilen nyt että osa otti kyllä nokkiinsa, taikka ituihinsa, miten vaan... Pieniin purkkeihin multaa, kasvi perästä ja vähän multaa päällekin vielä, siten ettei lehtien alku kuitenkaan peittynyt mullalla. Vähän niinkuin mansikoita istuttaessa eli ei sitä ruusuketta saa peittää. Vettä laitoin ensin sillälailla jotta varret ylsivät juuri ja juuri veden pinnalle mutta seuraavana päivänä olivat jo osa jättäneet uuden multaisen kotikolonsa ja kelluivat uhmakkaasti pinnalla.

Ämpäreissä asustaa pesuhuoneen lattialla nyt Lotuksen alut ja toivon kyllä että joku olisi hengissäkin vielä, en ole käynyt katsomassa pariin päivään. Joku nyt ihmettelee tietysti että "ja miksei noin vaivalla idätettyjä ja hoidetttuja kasveja muka pääse katsomaan?" 
Mutta vastaus on yksinkertainen, en mene sähköpyörätuolillani pesuhuoneeseen ja ämpärin pohjalle en näe ennenkuin olen ämpärin vieressä ja ämpärit taasen ovat ikkunan alla, joten tänään kyllä otan ja vaihdan kulkupelin hetkeksi manuaaliversioon ja joku saapi lykätä minut tuonne kasvihuon...pesuhuoneen puolelle.

Lotuksen siemenet  Ebaysta löydät tuosta linkistä. Itse tilasin tuolta ko.myyjältä tosiaan ja ihan asiallisesti meni kaupanteko, oikeinkin hyvin ja hänellä on kaikenmoisia muitakin siemeniä myynnissä.

Lisää kuvateksti

Tässä vielä kuvaa niistä millaisia itse odottelen kasvavaksi...
Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato...niin totta varmaan tuokin mutta ainahan sitä sopii toivoa että uusi ja ihmeellinen kasvusto onnistuisi.

Erään lenkin kuvatuotoksia

Vanhalta myllysillalta on joku pakko aina ottaa kuva taikka pari, ja jos ei kameraa mukana niin ainakin on pysähdyttävä katsomaan ja kuuntelemaan veden ääntä.

 Näissä kuvissa on vesi kevätkorkealla, toisaalta, koko talven oli joessa vettä mielestäni enemmän kuin monena muuna talvena.

Veden solina on jollakin tapaa rauhoittavaa jos ei siis ole jo valmiiksi kiire itsellä poistua paikalta, silloinhan ei rauhoitu kuin halolla päähän..

Sillankaiteet ovat vuosikaudet olleet aika huonossa hapessa - vai voisikos niin sanoa että hapessa...ennemminkin kehnossa puussa kun kerta kiviset tolpat olisivat odotelleet jo jonkin aikaa, sikäli mikäli nuo vanhat ajan patinoimat pylväät vielä olisivat käyttökelpoisia.

Vesi nousi sen verran että rentukat kukkivat kuin akvaariokasvusto ikään.

Onkohan tämä sitten ajan patinaa vaiko ajan hampaan puremaa... Sillalla on ollut reikä, jo niin kauan kuin muistan siltaa pitkin kulkeneeni. Toisinaan se näyttää kyllä kasvavan ja nyt siihen ei enää kannata ajaa edes autolla, kukapa sitä nyt sillankannen läpi ehdoin tahdoin...kyllä silta on kestänyt ja varmaan kestää vielä aikaa ja käyttöä tämänkin jälkeen mutta kyllähän tuollainen reikä jo alkaa heikompia ainakin epäilyttämään, ehkäpä epäilijät ovatkin viisaita, kukapa tietää. Kyllä ainakin sähkiksen saa luvan silta kantaa ja satunnaiset pyöräilijät sun muut kulkijat.

Lenkkikaveri =)

Joki näyttää joistakin kulmista kuvattuna aika isolta virralta. Kesän mittaan palailen usein sillalle, ehkäpä tännekin hieman vähävetisempiä kuvia tulee aseteltua.

Villit ja vapaat sekä kotipörröt

Tämä söpöläinen asusti kaksiossa, elikkä kahdessa samalla seinällä olevassa linnunpöntössä samaan aikaan, taikka ei samaan aikaan vaan eri aikaan...hehe, vuoron perään kävi tarkistelemassa pönttöjen mukavuudet. Tosi havainnollista tässä on se, että miksiköhän kannattaa nuo linnunpönttöjen suuaukot suojata pellinkappaleella taikka putkenpätkällä. Terävät ovat nököhampaat ja pureutuvat näemmä aika hyvinkin kuivaan puuhun.

Elvis pupunen on vuoden vanha, saman ikäinen kuin siskonsa Carrie, tästä tulikin ihan lemmikit kesyt ja villimmätkin tapaukset - tekstiä kun tuo oravainen oli ensin esittelyssä...

"Syömääääään!!!!"

  Carrie ja Elvis pitivät kovasti kevään ensimmäisistä vihreistä annoksista, ei paljoa kerralla alkuun mutta tätä kirjoittaessani ovat jo tottuneet tuoreeseen heinämurkinaan ja massut ovat kunnossa pysyneet.

 Hanna kuvasi takapihan lammella Kuovin, tämän lisäksi lammessa on nähty uiskentelevan sorsan ja viime kesänä siellä sukelteli isokoskelo. Saa nähdä jääkö jossain vaiheessa joku uskalikompi tirppa pesimään kun alkaa jo jonkinsortin ruokoa tms kasvaa rannalla, olisi jo kotoisaa vesilinnulle pikkuhiljaa.

Tunika

Näistä pyörylöistä allkoi idea jostain isommasta kuin patalaput tai kännykkäpussukkainen...uuden projektin nimi oli: "Tunika"

 Noita pieniä, vähän vielä pienempiä ja sitten paria sorttia suurempia ympyriäisiä virkkasin ja aloin sommitella kohtalaisen hyvän kokoisen puseron päälle niitä, ihan sikinsokin ensin, sitten jo aloin hakemaan ja kokeilemaan jonkinmoista säännönmukaisuutta asetelmaan, lopuksi ja hieman ennen loppuakin jo piti alkaa virkkaamaan hieman lisää ympyriäisiä...

Virkkasin palat yhteen tyylillä: kaksi ketjusilmukkaa ja kiinteä toiseen kappaleeseen, kaksi ketjusilmukkaa ja kiinteä siihen viereiseen kappaleeseen jne...

Kauluksen virkkasin vasta kun pyöreät palaset alkoivat olla jo kohdillaan ja kaulan ympäristön kappaleet virkattuna yhteen. Ei kaulukseenkaan mitään kummempaa mallia ollut, kunhan vaan olin koukussa kiinni ja annoin mennä.

Helmaan vielä pari riviä kuviota nimeltä: "sitä sun tätä ja pylväät" ...tai ihan millä nimellä tahansa saapi kukin kutsua...

 Aikaa meni jokunen päivä, ilta ja taisi parina yönäkin virkattua mutta ihan oli hauska tehdä välillä jotain mukamas isompaa tekelettä. Ei mikään muodin huippuluomus mutta kyllä siinä ainakin tuulettuu ;)

kukat rautoihin - paranneltu

Eli 'varttamista' ja jotain asetelman kyhäämisestä yritän esittää,
virkatut ja kudotut kukat ja lehdet kannattaa varttaa rautalangalla. Näin asetelmaa tai kimppua voi taikoa uusiin ja parempiin asentoihin eikä ole kukat holtittomia.

Sisällä pidettäviin asetelmiin käytän joko vähän tukevampaa kukkasidontalankaa tai betonin valuun tarkoitettua surrauslankaa.
Surrauslanka ruostuu herkästi ja ei käy ulkona pidettäviin teoksiin.


Liimana käytän eri keeperiä ryhdikkäämmistä langoista virkattuihin ja löysempiin lankoihin ja ohuempiin Powertex kovetinta.
Powertexillä saa kovetettua vaikka koko lehtiosan sopivaan asentoon, varsi pitää silti kieputtaa rautalangan ympärille.
Joihinkin aivan suoriin kukkasiin, esim.ruusut, voi käyttää coctailtikkuja tai vaikka sopivaa koivun tai pajun oksaa, puuta mikä puuta.

Tarvikkeet, tässä käytin surrauslankaa ja puuliimaa.

Surrauslangan työnnän lehden nurjalta puolelta läpi...

...taitan pihdeillä ja työnnän pään oikealta puolelta takaisin nurjalle. 

Pihdeillä saa jyrkemmän taitoksen.

...näin, tässä lehti nurjalta puolelta. Taitan rautalangan päät yhteen...

(tältä näyttää päälipuoli lehdestä tässä vaiheessa)

...liimaa liimaa ja liimaa, se pysyy kyllä tarpeeksi rautalankamutkalla ja lankaahan siihen kierretään seuraavaksi. Jos haluaa, voi tietysti käyttää hanskoja ettei suttaa käsiään mutta tämä liima on vesiliukoista ja tykkään olla suttupytty...

...Lankaa kieputetaan sopivalle varrenpätkälle ja...

...solmitaan.

Jonkunlainen solmu on hyvä laittaa ja liimatippa solmukohtaan että pysyy myös siinä vaiheessa kun lehti laitetaan asetelmaan.

Tässähän tämä. Lopuksi olen itse laittanut lehdet ja kukat kuivumaan, tökännyt johonkin styroksin kappaleeseen pystyyn taikka ihan lasipurkkiin, ei kauaa kestä kuivua - taikka riippuu tietysti siitä paljonko on liimaa läträtty..

Kukkapurkkiin laitan tiiviisti styroksia johon on helppo tökätä valmiita vartettuja virkkauksia, tässä tosin vasta "maanpeite lankakiehkuroita".

Tässä on ihan alkua asetelmaan, kierrän neljän sormen ympäri sopivan määrän lankaa, taitan keskeltä rautalangan kanssa ja kierrän rautalangan tiukasti ettei villalanka karkaa.
Näin teen peittoa tuolle styroksille, se ei ole kovin nättiä näkösällä.
Tämän sijastahan sen voi peittää niinellä, huovutusvillalla...ihan taas omavalintaisesti millä vaan.
Kukat vartetaan samalla lailla kuin lehdet tuossa edellä, siinä kohtaa kun rautalanka laitetaan oikealta puolelta takaisin nurjalle, saa kätevästi asemoitua kukan keskustaa pienemmäksi suppuun jos on tarpeen ja  jos on jäänyt isompi aloitusrengas virkatessa tms.
Kukan juureen laitan tipan liimaa tai Powertexiä kuten lehtiäkin varttaessa ja solmin vartta varten valitsemani langan, sitten vaan kieputan kukasta alkaen lankaa rautalangan ympärille tiiviisti.
Kun varsi on sopivalta matkalta kieputettu, liimaa tai powertexia rautalangalle ja solmua kieputuslangalla paristi, liimaa voi levittää, tuputella vähän pitkin vartta jos epäilyttää langan paikoillaan pysyminen, vaan kyllä se siinä pysyy.

Tässä on ketjusilmukkavirkattuihin lehtien varsiin pujoteltu rautalankaa, eli tapoja on niin monta kuin ideaa vaan tulee ja pöllähtää esille =)

Asetelmaa kannattaa aloittaa tekemään alimmasta kerroksesta, tai itse teen niin, tietysti niitä alimpiakin kerroksia tulee oiottua matkan varrella mutta joskus kun oikein paljon on lehteä niin alempia ei oikein voi siististi siirrellä taikka ainakin hermo menee siinä vaiheessa kun huomaa ettei alinta saakaan irroitettua etteikö puolen asetelmaa heilahda samalla...

Saint paulian lehdet alkavat olla paikoillaan.

Lopuksi kukkaset, kannattaa tehdä sopivasti kukkia ja vielä muutama ylimääräinenkin, jos ei mene asetelmaan niin saahan niitä liimailla jonnekin muualle, vaikka kortteihin.

Tässä vaiheessa sitten ihan loppuja asetteluja ja ei liikaa kun sitten ei tule loppua lainkaan asettelusta, aina näkee jonkun lehden lärpättävän oudosti taikka kukkanen jotenkin villisti vinossa ;)

Kukkapurkkina tässä on virkkaamani purkinpäällinen jonka Powertexillä kovetin puolen litran vihreän siideripullon puolikkaan päälle, oli juuri sopivan kokoinen ja vielä vihreä kun virkkasinkin vihriäisellä.
Powertex näytti aluksi ettei kovetu ollenkaan tuon langan kanssa mutta seuraavana päivänä oli jo aika lailla hyvällä mallilla enkä siis heittänytkään toivoa kaivon pohjalle siinä vaiheessa vielä.
Parin päivän päästä jo aivan kovettunut ja valmiina jatkotoimenpiteisiin.

Powertex alkaa kovettumaan heti, ja sitä saa muutella vielä suht kauan aikaa kun kankaastakin tekee jotain. Tämä lankajuttu vaan ei tuntunut lähtevän niin kivasti kovettumaan eikä saanut oikein oikoa ennenkuin seuraavana päivänä kun oli vähän jämähtäneempi jo.
Ohjeistuksessa Powertexistä sanotaan että viikon päivät kuivuu kokonaisuudessaan ja uskon kyllä sen ainakin kun olen tehnyt useampikerroksisia juttuja ja oikein uittanut kangasta aineessa.
Kaikkeen vaikuttaa materiaalit ja määrät tietysti.